Vietnamin sotaa ei muistella suotta. 1975 päättynyt pitkä sota jätti maailmaan yhä näkyvät jäljet.
Tämän päivän Vietnam on valtio, joka on hyvää vauhtia matkalla yhdeksi Aasian menestystarinoista. Matkailu kukoistaa, talous kasvaa ja ilmassa on toiveikkuutta tulevasta. Samaan aikaan Vietnam on toki yhä suurelta osin köyhä, ja yksipuoluejärjestelmä estää demokraattisen kehityksen. Sodan jälkeisen tukahduttavan tiukan hallinnon ajoista Vietnam on silti avautunut huomattavasti.
Nykyhetken Vietnam on elävä todiste siitä, kuinka väärin suurvallat voivat asioita arvioida. Vietnamin sota on puolestaan esimerkki konfliktista, jonka taustalta löytyi myös suurvaltaintressejä.
1950-luvulla Ranska kävi Vietnamissa tuhoon tuomittua siirtomaasotaa. Sen tilalle tuli Yhdysvallat, joka ajautui vähitellen sodan täysimittaiseksi osapuoleksi. Yhdysvallat halusi pysäyttää kommunismin ja estää maata toisensa jälkeen kaatumasta dominonappuloiden tavoin kommunistien käsiin. Huoli ei ollut sinänsä tuulesta temmattu, sillä neuvostoleiriin kuulunut Pohjois-Vietnam oli Kremlin maailmanpoliittinen pelinappula.
Yhdysvallat lähti sotaan turvanaan teknisesti täysin ylivertainen armeija. Sota kesti eri vaiheineen noin 20 vuotta. Se jätti jälkeensä vietnamilaisarvion mukaan neljä miljoonaa kuollutta siviiliä, runsaan miljoona kuollutta kommunistien taistelijaa, lähes neljännesmiljoona kuollutta etelävietnamilaista taistelijaa ja vajaat 60 000 kuollutta amerikkalaista sotilasta.
Näin mitaten Yhdysvaltain menetykset olivat osapuolista pienimmät, mutta se kärsi silti karvaan ja supervallalle ainutlaatuisen tappion. Tasan 30 vuotta sitten pohjoisen joukot valtasivat etelän pääkaupungin Saigonin. Amerikkalaissotilaat olivat poistuneet jo aiemmin, mutta Saigonin kaatuminen huipensi supervallan nöyryytyksen.
Paikan päällä Vietnamissa sota on jättänyt konkreettisia ja pitkään nähtävissä olevia haavoja. Etenkin amerikkalaisten käyttämät dioksiinimyrkyt vaikuttavat vieläkin ihmisiin. Muualla seuraukset ovat toisenlaisia.
Yhdysvaltain sotaretki Vietnamissa vaikutti syvällisesti moniin asioihin 1960-luvulta alkaen. Osa amerikkalaisista uskoi koko ajan aidosti tehtävän oikeutukseen. Moni muu sen sijaan havahtui vähitellen siihen, että ensimmäisen televisiosodan kertoma todellisuus alkoi olla jotain aivan muuta kuin mistä johtajat puhuivat. Vietnamin sodan vastustus heijastui voimakkaasti 1960-luvun lopun opiskelijaliikehdintään, hippiliikkeeseen ja populaarikulttuuriin. Vaikutukset ulottuivat myös Suomeen, vaikkakin poliittinen johto taiteili kieli keskellä suuta. Ruotsi otti Olof Palmen johdolla räväkästi kantaa sotaa vastaan.
Kaakkois-Aasiassa sota puolestaan raaistui, laajeni naapurimaiden pommituksiin ja siviilien joukkomurhiin. Sodan moraalinen pohja mureni murenemistaan samaan aikaan kun ulospääsy tilanteesta vaikeutui.
Sotilaallinen opetus oli se, että motivoitu ja taitava paikallinen vastustaja voi voittaa supervallan armeijan. Neuvostoliitto ei muistanut tätä lähtiessään Afganistaniin, tunnetuin seurauksin. Yhdysvaltain sotilasoppiin Vietnam vaikutti pitkään, näihin aikoihin asti.
Irakin sotaa on usein verrattu Vietnamiin. Kumpikin sota on perusteluiltaan huteralla pohjalla, ja kumpikin tuotti hyökkääjälle yllätyksen. Sotilaallisessa mielessä tosin vastarinta Irakissa on vain varjo siitä, mihin Pohjois-Vietnam pystyi. Silti tämäkin hajanainen toiminta sitoo 150 000 amerikkalaissotilasta ties miten pitkään ja pitää Irakin vaarallisena, väkivaltaisena maana.