Kayseri Turkissa on käynnissä pysyväinen tiedotussota. Puolueetonta tietoa on vaikea saada. Televisiossa on tarjolla nelisenkymmentä kanavaa, kaikki turkkilaisia CNN-Turkkia myöten. Ulkomaalaisia lehtiä on tarjolla turistikeskuksissa, tietyllä viiveellä, mutta niitä lukevat harvat ja valitut. Osa turkkilaisesta lehdistöstä on kriittistä, mutta liika kriittisyys on vaarallista. Näin ihmiset eivät tiedä, mitä heidän pitäisi Irakin sodasta ajatella.
Mielenosoitukset eivät kuulu turkkilaisen perinteeseen. Tätä taustaa vasten Turkissa osoitetaan nyt mieltä varsin mittavasti. Aktiivisimmat kauppiaat ovat ripustaneet sodanvastaisia julisteita liikkeiden ulkoseiniin, ja opiskelijat marssivat kaduilla. Yhdysvaltojen edustustojen luo poliisi ei kansaa päästä.
Orientin ilmapuntariksi väitetään basaaria. EU-ehdokuudestaan huolimatta Turkki on orienttia. Ilmapuntari näyttää vahvaa sodanvastustusta. Syyt ovat taloudelliset.
"Tämä merkitsee kaikkien verojen nousua. Parlamentti teki pahan virheen. Sen olisi pitänyt suostua Yhdysvaltojen pyyntöihin. Turkki on köyhä maa. Se olisi tarvinnyt Amerikan miljardit. Nyt ne kerätään veroina meiltä", valittaa mattojen tukkukauppias Turan Canmutlu.
Mutta sodasta hän ei pidä ollenkaan. Se vaarantaa Turkin suhteet arabinaapureihin, ja murskaa tuikitärkeän matkailuelinkeinon. Matkailu on kompuroinut vaikeuksissa jo pitkään. Turan Canmutlu on sulkenut oman suuren hotellinsa ja miettii, kannattako sitä rakentaa lainkaan uudestaan.
"Toivottavasti amerikkalaiset saavat tehtävänsä nopeasti suoritetuksi ja sota on pian ohitse, että talouselämä pääsee toipumaan", hän toivoo ja toteaa mielenosoitukset hyödyttömiksi, koska Yhdysvallat jatkaa, mitä on alkanut.
"Ei" pakolaisille
Hallituksen propaganda Turkin tavoitteista Pohjois-Irakissa on mennyt perille.
Vakaumuksen syvällä rintaäänellä varsin valistuneet ja kielitaitoiset ihmiset selittävät, että kysymyksessä on ainoastaan ja vain pakolaisten tulon estäminen ja vetoavat kurdien joukkopakoon vuonna 1991.
Turkki on köyhä, sillä ei ole varaa elättää pakolaislaumoja. Armeijan on estettävä niiden maahanpääsy tunkeutumalla Pohjois-Irakin puolelle. Sotilaiden velvollisuus on puolustaa Turkin rajoja.
Propaganda on taitavasti käyttänyt hyväksi vuoden 1991 tapahtumia. Yksikään ei huomaa, että silloin kurdit pakenivat Saddam Husseinin joukkoja, mutta nyt he ovat liittoutuneet amerikkalaisten kanssa. He eivät tajua, että nimenomaan Turkin armeijan tunkeutuminen Irakin kurdien suoja-alueelle laukaisisi massapaon ja johtaisi verilöylyyn. Kurdit kammoksuvat Turkin armeijaa yhtä paljon kuin Saddamin joukkoja.
"Ei Turkki halua neliösenttiäkään maata. Kemal Atatürk sanoi, ettei maata valloiteta, muttei sitä myöskään anneta pois", selittää nahkatakkitehtaan omistaja Mesut Kanli.
"Mikäli Turkki ei marssi Pohjois-Irakiin, sen kurdit marssivat Turkkiin ja vaativat turkkilaisia alueita amerikkalaisten heille jättämillä aseilla. Kysymyksessä on puhdas puolustautuminen. Kurdit ovat sotaisa häirikkökansa, jonka todellista luonnetta eivät länsimaat ymmärrä", Kanli väittää.
"Eihän näillä Turkin kurdeilla ole mitään tekemistä Irakin kurdien kanssa? Eiväthän ne samoja kurdeja ole?", kysyvät talouselämän edustajat.
Myöntävä vastaus saa herrat hämmästymään. Selitys, että osmannien valtakunnan hajotessa kurdit vain joutuivat eri valtioihin, synnyttää tyytyväisyyden murinan.
"Mutta sittenhän hekin ovat turkkilaisia", kuuluu johtopäätös.
Turkki tuolien välissä
Turkin armeija mielii Pohjois-Irakiin. Sillä on kansan ja hallituksen tuki.
Toistaiseksi vain ulkovaltojen protestit ovat estäneet suuremman invaasion, mutta tilanne ei ole lauennut. Turkki on vaarantanut suhteensa Yhdysvaltoihin ja EU:hun pääsemättä käsiksi Irakin kurdialueeseen.
Jos Yhdysvaltojen ja Englannin joukot kohtaavat laskettua suurempaa vastarintaa Irakissa, Turkki voi käyttää tilaisuutta. Yhdysvallat on luvannut pudottaa laskuvarjojoukkoja pohjoiseen estämään turkkilaisten toimia, mutta sillä on puolta vähemmän joukkoja nyt kuin vuonna 1991 Kuwaitia vapautettaessa, ja Irak on monta kertaa suurempi.
Ilmeisesti yhä elätellään toivoa, että liittokunta tarvitsisi Turkin apua.
Toivo ei ole realistinen, sillä pohjoisessa ei ole Saddamin joukkoja ja kurdit ovat hänen kiihkeitä vastustajiaan.
Kurdijohtajat Jalal Talabani ja Massud Barzani ovat luvanneet taistella turkkilaisia vastaan. Jos turkkilaiset toteuttavat uhkauksensa, marssista kurdien suoja-alueelle ei tule sunnuntaikävelyä. Siitä tulee sota sodassa.