Sota-arkiston kymmenet hyllykilometrit eivät ole kansalaisilta salattua aineistoa, vaan kuka tahansa saa mennä tutkimaan kansakuntamme menneisyyttä, ja paikka onkin erityisesti sukututkijoiden suosiossa. Salaistakin aineistoa talossa on, mutta se on hyvin pieni osa kokonaisuudesta
Ylitarkastaja Harri Huusko sanoo, että avoimuus on kuulunut talon periaatteisiin vuosikymmeniä, vaikka hämmästyttävän moni edelleen arvelee, että arkistoja pääsee penkomaan vain harvat ja valitut.
Puolustusvoimien ylläpitämä laitos saa materiaalia sata hyllymetriä vuodessa isännältään. Kaikkiaan arkistohuoneissa on 42 kilometriä mappeja ja kirjoja, kaikki samassa talossa Helsingin Sörnäisissä Työpajakadulla.
"Kaikkiaan tilaa käytössämme 10 500 neliömetriä, josta riittää vapaata tilaa asiakirjojen nykyisellä luovutustahdilla noin kymmeneksi vuodeksi", Huusko sanoo.
Arkistot ovat suurimmaksi osaksi paperilla, Nykytekniikka ei pienennä arkiston vaatimaa tilaa, sillä esimerkiksi tietokonemuistin säilyvyydestä ei ole samanlaisia takeita kuin paperista. Nyt on jo ongelma saada tulostuksia kymmenen vuotta sitten yleisistä lerppulevykkeistä.
Sota-arkiston internet-sivut www.sota-arkisto.fi palvelevat tietoa janoavia. Tarkoitus on saada sivuille arkistoluettelot, jotta joka tilanteessa ei tarvitse vaivautua paikan päälle.
Päiväkirjat omistajalle
Loputtomat hyllyhallit sisältävät puolustuslaitoksemme viralliset asiakirjat vuodesta 1812 alkaen. Suurin osa aineistosta on talvi- ja jatkosotien ajalta. Tuoretta vanhaa materiaalia varsinkin edellisten sotien ajoilta tippuu silloin tällöin.
"Jostakin löytyi hiljattain ihan alkuperäinen sotapäiväkirja. Huuto-net -sivuilla oli myynnissä aidon näköinen sotapäiväkirja. Laitoin terveisiä, että olkaa hyvät ja palauttakaa puolustusvoimien omaisuus", Huusko muistelee.
Sota-arkistoon haalittavan materiaalin, kuten sotapäiväkirjojen, rahallinen arvo ei ole hänen mukaansa kummoinen, eikä omasta omaisuudesta periaatteessa makseta.
Satunnainen kierros arkistojen kätköissä paljastaa pohjoissuomalaisittainkin mielenkiintoisia mappeja ja kirjoja.
Lottien paikallisosastojen pöytäkirjoja on niin Utajärveltä, Temmekseltä kuin Limingastakin.
Oulun tarkka-ampujapataljoonan paksunahkaisia kansioita on useita metrejä 1800-luvun lopulta, jolloin varuskunta toimi Maikkulan kasarmeilla.
Rangaistuspäiväkirja vuodelta 1893 kertoo, että sotamies on kärähtänyt viinasta kasarmilla ja saanut kaksi päivää arestia. Sama rangaistus on annettu sotamiehelle, joka on tavattu polttelemasta tupakkia kaupungilla.
Matrikkelit suosiossa
Sota-arkistossa käy vuosittain noin 7 500 ihmistä. Kirjallisia tiedusteluja tuli viime vuonna 16 500 henkilöstä. Suurimpia asiakasryhmiä ovat viranomaiset, sukututkijat ja erilaisten veteraanimatrikkelien tekijät.
"Matrikkelien tekijöistä on ollut oikea buumi koko 1990-luvun ajan, eikä loppua näy. Matrikkeleita tunnutaan tekevän erityisen paljon Pohjois-Suomessa", Huusko sanoo.
Tullessaan asiakas valitsee arkistoluettelosta materiaalit, joita haluaa tutkia.
Arkiston työntekijät hakevat mapit tutkijasaliin. Työntekijöitä talossa on 30, johtajana toimii Jaana Kilkki.
Salaista materiaalia ovat puolustusvoimien tuoreet asiakirjat, jotka tullessaan ovat nuorimmillaan muutaman vuoden ikäisiä. Henkilöasiakirjoihin sisältyvät mahdolliset arkaluontoiset tiedot ovat salassa pidettäviä, kunnes henkilön kuolemasta on kulunut 50 vuotta.
Muun salaisen materiaalin salassapitoaika on 25 vuotta, ellei jatkamiselle ole lakisääteistä perustetta. Sen takia takia esimerkiksi viime sotien salaisistakin salaisin aineisto on vapaasti tutkittavissa.