On vienyt vuosikymmeniä ennen kuin kaikista sota-aikaan liittyvistä tapahtumista voidaan puhua avoimesti. Toimittaja Irja Wendischin tuore kirja Salatut lapset kertoo saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten lapsista ja tähän aikaan liittyvistä salaisuuksista, häpeästä ja syrjinnästä. Entiset aseveljet muuttuivat vihatuiksi Lapin polttajiksi, ja natsien hirmutekojen paljastuminen vielä lisäsi naisten ja lasten taakkaa.
Saksalaissotilaiden Suomessa alulle saattamien lasten määrä lasketaan ehkä tuhansissa. Tarkkaa määrää ei ole tiedossa, sillä asiasta vaiettiin sodan jälkeen, eivätkä nämä lapset yleensä tienneet isästään mitään. Silti monet heistä joutuivat silmätikuiksi kasvuympäristössään, voimatta käsittää syytä.
Samanlaisia asioita on koettu muissakin Euroopan maissa kuten Norjassa, Tanskassa ja Ranskassa. Jokaisen ihmisen tarina on kuitenkin ainutkertainen. Sota-ajan varjo voi yksilön elämässä olla todella pitkä - myös niiden elämässä, jotka ovat kasvaneet vasta sodan jälkeen.
Wendischin kirja on ehkä jo viimeisin osa ketjussa, jossa sota-ajan traumoja on voitu vähitellen purkaa. Rintamasotilaiden ja evakoiden kohtaloiden ohella on päästy puhumaan sotalapsista, partisaani-iskujen uhreista ja nyt siis saksalaissotilaiden lapsista. Viime vuosina on keskusteltu myös Suomen sotavankiluovutuksista Saksalle.
Kaikki nämä edustavat asioita, joista kuluneina vuosikymmeninä on ollut aivan liian vaikea puhua. Eikä puhuttaisi vieläkään ilman kansalaisaktiiveja, kirjailijoita, historian tutkijoita ja elokuvaohjaajia, jotka ovat tehneet ja tekevät yhä kansallisesti elintärkeää työtä.