Oulun Mäkelininkadulla sijaitseva rakennus, jossa myös sosiaali- ja terveystoimi majailee, on ruma ja korkea. Alaoven ikkunaan teipatulla keltaisella lapulla kielletään asiointi rullaluistimilla. Ja kas, samassa rapussa kerrosta ylempänä näyttää olevan myös A-Klinikan toimitilat. Kaupunki todella palvelee asukkaitaan: samalla kun hoitaa raha-asiat kuntoon voi hakea apua tipattomaan tammikuuhun, jos siihen ei omin avuin kykene. Kätevää.
Toisessa kerroksessa sijaitsevalla sossun luukulla on rauhallinen tunnelma. Muutamia ihmisiä istuskelee odotusaulassa kengänkärkiään tuijotellen. Ilmapiiri ei ensimmäisenä tuo mieleen sitä iloista asiaa, jonka vuoksi täällä ollaan. Täältähän saa massia, hilloa, fyffeä - eikös se ole riemullista?
Lasisen luukun takana päivystävä virkailija "tekee ensiarvion kiireellisen avun palvelutarpeesta ja tarvittaessa ohjaa asiakkaan päivystävän sosiaalityöntekijän vastaanotolle". Tämän lisäksi hän "antaa asiakkaalle sosiaalipalveluita koskevaa yleistä ohjausta ja neuvontaa".
Tilanteeni ei ole paha. Saan mukaani toimeentulotukihakemuksen ja listan siihen liitettävistä tositteista. Eihän tässä hädästä olekaan kysymys, saan toki läheisiltä tarvittaessa yösijan, villasukat ja hunajaa teeheni.
Mutta entäs jos tarvitsenkin enemmän? Sitähän voisi alkaa käydä salilla ja laihduttaa. Viikonlopuksi on löydettävä vaihtoehto baareissa hengailemiselle. Nyt olisi aikaa käydä teatterissa ja elokuvissa. Kaikki tämä maksaa. Etenkin se laihduttaminen. Niin, ja uudet rillit olisivat myös kivat, vanhoissa heiluu linssi. Ja lomalle pitäisi myös päästä, kun masentaa. Jonnekin lämpimään.
Soitan Oulun kaupungin sosiaalitoimen palvelupäällikkö Raimo Ojanlatvalle.
"En nyt ihan ensimmäiseksi alkaisi sinulle kuntosali- ja elokuvalippuja jakamaan. Vaikka se ei täysin mahdoton asia tietyissä erityistapauksissa olekaan", Ojanlatva vastaa naurahtaen.
"Silmälasit kuuluvat tarveharkintaisiin menoihin, joita säännöllisen asiakkuuden myötä voi saada parin kolmen vuoden välein tarpeesta riippuen. Lapsiperheille on olemassa myös sosiaalisia lomia, joihin kuuluu yleensä omavastuuosuus. Kännykkälaskujen hyväksyminen välttämättömiin menoihin on jo äärettömän harvinaista", palvelupäällikkö romuttaa unelmiani.
Ojanlatva on toiminut sosiaalialalla kolmekymmentä vuotta, joista viimeiset kuusi palvelupäällikön toimessa. Kunnioitettavan pitkällä urallaan monenlaisessa hädässä olevia ihmisiä nähnyt mies tietää, ettei kansalaisten toimeentulotuen tarpeessa ole kyse leikistä.
"Maailma on kova paikka. Täällä Oulussa meillä on pitkäaikaisasiakkaina noin 7 000 kotitaloutta. On paljon ihmisiä, jotka jäivät 1990-luvulla työttömiksi eivätkä ole sen jälkeen päässeet työn syrjään kiinni. Myös päihde- ja mielenterveysongelmilla on selkeä yhteys taloudellisiin vaikeuksiin. Kun elämä potkii muutenkin, on vaikea pitää huolta raha-asioistaan", hän tietää.
Ojanlatva myöntää, että toimeentulotuen kanssa eläviltä vaaditaan jokseenkin kohtuutonta taloudenhoitokykyä, jotta hakijan ja myöntäjän välisiltä "konflikteilta" vältyttäisiin kokonaan.
"Tämä on kieltämättä ongelma. Asiakkaalta vaaditaan suurta tarkkuutta ja vähän asiaan perehtyneisyyttä, jotta homma toimii sujuvasti. Esimerkiksi joulu ei lisää myönnettyjen tukien määrää, vaan vähentää niitä. Tämä johtuu veronpalautuksista. Moni ei ymmärrä sen olevan tuloa, joka vähennetään tuesta", Ojanlatva opastaa.
Hetkinen. Toimeentulotukilautakunnan laatimasta 27-sivuisesta ohjevihkosesta löytyy erikoista selkokieltä: "Veronpalautukset huomioidaan kokonaan tuloksi eikä jäännösveroja huomioida toimeentulotuessa hyväksyttäväksi menoksi."
Suomeksi, veronpalautukset ovat tuloa, mutta mätkyt eivät ole menoa. Vastaavaan ristiriitaan törmää moni opiskelijakin. Opintolaina lasketaan tuloksi, vaikka sitä ei ole ottanut. Tiliote kertoo selkeästi, että rahaa ei ole, mutta säännöt tietävät, että sitä on. Tai olisi ollut, jos olisi hakenut.
Toimeentulotuki on viimeinen toimeentuloturvan muoto, jota voi saada, kun muut tuet eivät riitä. Miten tämän äärimmäisen tuen saaminen on onnistunut muilta? Kyselen tuttavilta kokemuksia sossussa asiointiin. Vastaukset ovat lähes poikkeuksetta karuja.
"Yks tammikuu, olikohan se 2006, oli tilillä 20 euroa, ja tiliotteessa tämä näkyi ihan selkeästi. Seuraavan kerran rahaa oli tulossa helmikuun puolivälissä ja minulla vuokrat maksettavana. Sossun mielestä tililläni oli rahaa ´laskennallisesti´ kuusisataa euroa. Sattumoisin oli juurikin sen verran mennyt joulukuun 15. päivä opintolainan lyhennyksiin, mikä tietenkin näkyi siinä tiliotteessa", kolmikymppinen mies tilittää.
Nuori opiskelijanainen muistelee kauhulla yhtä omaa kesäänsä.
"Turvauduin sossuun, kun ei ollut kesäopintoja eikä löytynyt töitä. Paha meininki. Ensin tietenkin toimitin liitteitä ja liitteiden liitteitä. Rahoja odotin kaksi kuukautta, kesä- ja heinäkuun lainasin rahaa ympäriinsä, itkut kävin tirauttamassa sossun luukulla pari kertaa, mutta eipä se käsittelyä nopeuttanut."
"Joskus oli vähän tiukahkoa taloudellisesti, vein laput sossuun ja odottelin noin kolme kuukautta. Sitten tuli 20,87 euroa. En ole sen jälkeen kysellyt", keski-ikäinen mies muistelee.
"Hirviä määrä paperia. Ja jos on sattunut opintolainaa lyhentämään työmarkkinatukisäästöillä, niin apua on sitten ihan turha edes kysellä", 32-vuotias mies tietää.
"Ei sieltä saa mitään muut kuin juopot ja narkkarit", kärjistää yksi tuohtuneista.
Ojanlatva ymmärtää kiukun. "Näinhän se on. Kun ihminen on taloudellisessa ahdingossa, on järjestelmää vaikea ymmärtää. Jos nälkä kurnii, päivystysvirkailijalla on kiire ja ruuhkat luukulla kovat, niin varmasti sappi kiehahtaa helposti. Meillä on silti säännöt, joita on noudatettava."
"Isommassa mittakaavassa ajateltuina ongelmat ovat eniten poliittisia. Kansalaispalkkaa väläytellään tasaisin väliajoin. Se on sekä hyvä että huono ajatus. Hyvä siinä mielessä, että kaikki tuet keskitettäisiin yhteen paikkaan, joka käytännössä tarkoittaisi sitä, että Kela olisi rahanjakolaitos", Ojanlatva pohtii.
Sosiaalityö sisältää myös paljon muuta. Ihminen pidetään mukana yhteiskunnassa, häntä opastetaan ja häntä voidaan auttaa muillakin elämänalueilla. "Kansalaispalkka voisi tehdä ihmisistä lopullisesti pelkkiä numeroita", hän muistuttaa.
Eniten hän on huolissaan nuorista. Oulussa on tunnetusti järkyttävän paljon työtöntä nuorta jengiä. "On surullista, jos ihminen syrjäytyy jo 18-vuotiaana."
Nuoreen ikään liittyy luonnollisesti aina monenlainen auktoriteettikriittisyys ja vapauden kaipuu. Siksipä kannustaminen käsitetään takapuoleen potkimisena ja yksityiselämään puuttumisena.
"Itse tähdennän koulutuksen merkitystä. Ilman sitä on erittäin vaikeaa saada töitä, jos niitä joskus oikeasti haluaakin. Elämäntilanteilla on tapana muuttua iän myötä."
Kokeneen ja asiaan perehtyneen miehen sanat laittavat miettimään. Pyörittelen tyhjätaskuisuudelta pelastavaa hakemusta pöydälläni. Sen liitevaatimuslista sisältää nelisenkymmentä eri kohtaa. Niitä kaikkia minun ei tietenkään tarvitse toimittaa, mutta nopeasti laskettuna ainakin kymmenen paperia olisi haalittava kasaan. Eikä niitä tietenkään ole tallessa.
Onko toimeentulotuen hakemisesta tehty tarkoituksella mahdollisimman vaikeaa? Onko vain hyvä asia, että en saa kuntosali- ja teatterilippujani helpolla? Jos menisinkin hiihtämään ja harrastajateatterin näytökseen, jonne lipun saa parilla eurolla, sen summan kerään vaikka palauttamalla nuo tyhjät pullot.