Ranskalaisten tovereiden keskuuteen on revennyt ammottavan syvä railo. Opposition sosialistinen puolue on jakaantunut jyrkästi kahtia suhtautumisessaan EU:n perustuslailliseen sopimukseen. Pääsihteeri Francois Hollande vannoo perustuslain nimeen, kun taas kakkosmies, entinen sisäministeri Laurent Fabius kukkoilee ei-puolen kärjessä.
"Tämä on vakavaa", Hollande myönsi yksiselitteisesti alkuviikosta. Panokset ovat kovat. Juuri sosialistien kannattajien äänet saattavat ratkaista koko ensi sunnuntain kansanäänestyksen tuloksen. Äänestystä seurataan henkeä pidätellen niin Ranskassa kuin muuallakin Euroopassa, sillä sopimuksen kaatuminen Ranskassa antaisi vakavan iskun koko perustuslaille.
Sosialistien kannattajat ovat avainasemassa, sillä sosialistinen puolue on tällä hetkellä suosituin puolue ja sen kannattajista jopa joka neljäs on äänestysratkaisustaan edelleen epävarma.
Uusliberalismia
vai ei?
Taistelu sieluista on kovaa. Eipäs-juupas -keskustelun ydinkiista on rajankäynti hyvinvointivaltion säilyttämisen ja talouden vapauttamisen välillä.
Sosialistien vasen laita vastustaa perustuslakia, koska heidän mielestään se on "ultraliberaali". Sopimuksen kaataminen äänestyksessä pelastaisi hyvinvointivaltion ja olisi Euroopalle vain tervehdyttävää. Vastustajat uskovat, että pian neuvoteltaisiin uusi sopimus, joka perustuisi "sosiaalisen" Euroopan perustalle, nykyisen "markkinoiden" Euroopan sijaan.
"Euroopan ultraliberaalit tahtovat (perustuslain avulla) hyökätä puolen vuosisadan aikana saavutettuja sosiaalisia saavutuksia vastaan", sanaili Henri Emmanuelli, yksi sosialistien ei-leirin päähahmoista Le Figaro-lehden haastattelussa.
Sosialistien johto ja oikea laita puolestaan ovat sitä mieltä, että perustuslaki on hyvä saavutus, koska se synnyttää entistä vahvemman, demokraattisemman Euroopan, jossa maanosamme sosiaalijärjestelmiä voidaan puolustaa nykyistä tehokkaammin.
Markkinatalous
punainen vaate
Suurin osa Euroopan sosialistisista tai sosiaalidemokraattisista puolueista tukee puolueen kyllä-linjaa. Vastavetona Ranskan sosialistien ei-leiri haluaakin nähdä itsensä uuden eurooppalaisen sosialismin suunnannäyttäjinä.
"Jos ei voittaa Ranskassa, eurooppalaisten johtajien on otettava huomioon kansalaisten mielipiteet", Emmanuelli sanoi.
Sosialistien ei-leiri sijaitsee selvästi vasemmalla yleisestä eurooppalaisista nykysosialisteista. Non socialiste -liikkeen lentolehtisissä ja kiertosähköposteissa kritisoidaan markkinataloutta ylipäänsä. He näkevät punaista aina, kun perustuslaissa tulee eteen sana "markkinat".
"Sanomme ei perustuslaille, joka alistaa talouspolitiikan markkinatalouden armoille, jossa kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä. Emme voi sanoa kyllä perustuslaille, joka alistaisi Euroopan moneksi vuodeksi ultraliberalismin dogmien alle", Nonsocialiste-liikkeen lentolehtisissä julistetaan.
Sosialistien ei-leiri veljeilee kommunistien ja jopa äärivasemmiston sekä globalisaation vastustajien kanssa. Siihen väliin sijoittuvat monet militanttivasemmistolaiset ay-liitot.
Ay-liittojen lempilapsena kampanjassa on pelottelu puolalaisella putkimiehellä, joka vie työpaikat ranskalaisilta, jos palveluiden tarjoaminen EU:ssa vapautetaan. Perustuslain vastustajat taas ovat käyttäneet tätä hyväkseen syyttämällä vastustajia muukalaisvihamielisyydestä ja yhdistämällä heidät äärioikeistoon, joka myös vastustaa perustuslakia. Myös teollisuustuotannon siirtäminen halvan työvoiman itä-Eurooppaan kirveltää ay-väen mieliä ja lisää protestimielialaa.
Puolet ei tiedä
EU:n jäsenmäärää
Perustuslakia vastustavat vasemmistolaiset väittävät myös, että sopimus kieltäisi abortin, sosiaalisen harmonisoinnin ja minimipalkan sekä asettaisi vaaraan Ranskan vahvan kirkon ja julkisen elämän erottelun. Useille näistä väitteistä ei löydy minkäänlaista perustaa perustuslakitekstistä, mutta kampanjassa sillä ei näytä olevan mitään väliä.
Äänten kalastelussa ei ehkä kannatakaan olla liian akateeminen, sillä tuoreen mielipidetiedustelun mukaan lähes joka toinen ranskalainen ei edes tiedä, että EU:ssa on nykyään 25 jäsentä. Henri Emmanuelli meneekin asian ytimeen:
"Ei ole enää tärkeää, mikä on perustuslain sisältö. Ranskalaiset vastaavat kahteen oleelliseen kysymykseen: millaisen Euroopan me haluamme? Korjaako perustuslaki Euroopan ongelmia vai ei?"
Monia ranskalaisia painavat ei:n puolelle myös yleinen tyytymättömyys keskustaoikeistolaisen UMP-puolueen talous- ja sosiaalipolitiikkaan ja erityisesti epäluottamus presidentti Jacques Chiracia kohtaan.