Oulu Sosiaalityöntekijät osoittivat tyytymättömyytensä Oulun heikentyneisiin työskentelyoloihin marssimalla ulos työpaikoiltaan torstaina.
"Kun Oulussa toimitaan miten toimitaan, se saa ammattilaisia hakeutumaan paremman palkan ja parempien työolojen perässä lähikuntiin", vammaispalvelun ohjaaja Sirkka Liinanki kertoo.
Sosiaalityöntekijöitä on hiertänyt viimeisen vuosikymmenen aikana Oulun sosiaalitoimessa tapahtuneet suuret organisaatiomuutokset.
Vielä 1990-luvun puolivälissä Oulussa palkat olivat työehtosopimuksen keskitasoa korkeampia, mutta ovat sen jälkeen pudonneet.
"Oulun kaupungin vetovoimaisuus sosiaalialan työnantajana on heikentynyt", kiteyttää kehittämispäällikkö Tero Ristimäki Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentiasta.
Hän nostaa myönteisemmäksi esimerkiksi asiaan paneutuneen Haukiputaan, jossa kaikissa viroissa on pätevä työntekijä.
Määrä sama kuin
40000 asukkaan Oulussa
Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on Oulussa voimakasta. Tämä lisää kiirettä, koska vakituisten työntekijöiden työaikaa kuluu uusien opettamiseen.
"Vaihtuvuuden määrä kertoo työskentelyoloista ja työn arvostuksesta. Vielä ei ole herätty, että kysymys on vakavasta kriisiytymiskehityksestä. Työntekijät haluaisivat tehdä työtä hyvin, mutta toimintaedellytykset eivät anna siihen mahdollisuuksia. Se lisää painetta työssä", Ristimäki pohtii.
Lastensuojelussa työntekijät ovat Liinangin mukaan vaihtuneet todella paljon, vaikka juuri siellä kaivattaisiin pysyvyyttä, jotta voitaisiin tehdä pitkäjänteistä työtä.
Oulussa sosiaalityöntekijöiden lukumäärä on töihin nähden vähäinen. Sirkka Liinanki sanoo, että työntekijöitä on saman verran kuin silloin, kun kaupungin väkiluku oli 40 000 pienempi. Työntekijöitä on otettu lähinnä uusiin tehtäviin, mutta samalla perusresursointi on jäänyt jälkeen kaupungin kasvun aiheuttamista vaatimuksista.
"Työmäärä on niin valtava, että työntekijät uupuvat töissä ja heillä on pitkiä sairaslomia. Työaika ei riitä työn tekemiseen eikä ihmisiä pystytä kunnolla palvelemaan. Käsittelyajat ovat pitkiä: asiakkaat saavat kuukausia odottaa heille kuuluvia etuuksia", Liinanki sanoo.
Myös virkojen hakumenettely on puhuttanut Oulun sosiaalityöntekijöitä.
"Kun talvella tuli avoimeksi johtavien sosiaalityöntekijöiden virkoja, ne olivat oikeaoppisesti julkisesti haettavina. Sosiaalityönjohtajan sijaisuuden tultua hakuun viime syksynä siihen vain nimettiin henkilö", Liinanki kuvailee.
Avoimeksi tuleva sosiaalityön palveluyksikköpäällikön virkakin laitettaneen vain sisäiseen hakuun, vaikka esimerkiksi velkaneuvojia haetaan julkisella haulla.
"Jos paikkoja on sisäisessä haussa, se karsii kovasti hakijoita. Kaikilla ei ole kahdensadan päivän palvelujaksoa viime vuoden aikana, mikä vaaditaan, jotta hyväksytään sisäisessä haussa hakijaksi", Liinanki toteaa.
Koventuneet työskentelyolosuhteet ovat Tero Ristimäen mukaan tällä hetkellä alan suurin valtakunnallinen ongelma.
Epäkohtia ovat myös pitkät asiakasjonot ja epäpätevien viranhaltijoiden ja täyttämättömien virkojen suuret määrät. Oulun sosiaalityöntekijöistä liki kolmannes on epäpäteviä.
"Työntekijöitä vaihtuu hirveästi ja heitä lähtee pois kuntien palveluksesta. Työmäärä on jo epäinhimillinen, ja työ on siitä johtuen henkisesti vieläkin raskaampaa", Ristimäki mainitsee.
Sosiaalityöntekijöiden palkkataso on hänen mukaansa alhainen verrattuna työntekijöiden korkeaan koulutukseen ja työn vaativuuteen.
"Kuntien ja valtion on herättävä. Kunnat tarvitsevat valtiovallan tukea. Kysymys on sosiaalitoimen keskeisistä palveluista."
Suomessa on 4 500 sosiaalityöntekijää, joista 3 500 toimii kuntien sosiaalitoimistoissa.
"Ammattiryhmä ei ole suuri, mutta se on keskeinen lastensuojelussa ja pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisemisessa", Ristimäki huomauttaa.
Perussosiaalityöntekijät marssivat torstaina ulos myös Espoossa, Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Ulosmarssi koski 500 työntekijää.