Lastensuojelu on kriisissä ja sen avunhuutoja kuullaan useilta eri tahoilta. Viimeksi yli 1 000 sosiaalityöntekijää vetosi päättäjiin kriisin ratkaisemiseksi.
Yhden sosiaalityöntekijän ei ole mahdollista hoitaa yhtäaikaisesti 40–100 lapsen asiaa laadukkaasti, realistisempi arvio on 20–30 lasta. Lapsen lisäksi sosiaalityön tulisi kohdata myös perheen aikuiset. Lastensuojelussa aikuisten tarpeiden huomioimiseen aika ei riitä, kun vanhemmuuden tukeminen jää muun työtaakan alle.
Aikuisen tuentarpeen kartoittaminen ja tarvittavan tuen järjestäminen varhaisessa vaiheessa edesauttaa kodin olosuhteiden kohentumista, lyhentää lastensuojeluasiakkuuden kestoa tai siltä vältytään kokonaan.
Aikuissosiaalityö ja lastensuojelu ovat omia sosiaalityön erityisosaamisen alueitaan. Aikuissosiaalityö vaatii kokonaisvaltaista työskentelyotetta ja laajaa palveluverkon tuntemista vaativien kysymysten äärellä.
Esimerkiksi toistuva asunnottomuus, mielenterveyden kysymykset, päihdeongelmat, väkivalta, rikollisuus ja taloudelliset vaikeudet ovat aikuissosiaalityön työkenttää.
Yksi työntekijä ei voi hallita sekä lastensuojelun että aikuissosiaalityön tontteja ilman, että jompi kumpi palvelu (ja sen myötä asiakas) kärsii. Aikuissosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyön lisääminen on siksi toivottavaa.
Yhteistyön kehittämisen lisäksi aikuissosiaalityössä tulee olla resurssia ja osaamista vastata aikuisten hätään. Sen tulee pystyä kohtaamaan välittömästi ja riittävän tiiviisti ne aikuiset, jotka tulevat toisiinsa kietoutuneiden ongelmien kanssa ohitetuksi muissa palveluissa. Aikuissosiaalityön tulee tarjota tukea ja palveluita, jotka edistävät itsenäistä selviytymistä ja perheen hyvinvointia.
Riittävä päihdekuntoutus, asumisohjaus kotiin, sosiaaliohjaus arkeen, erilaiset tuetun asumisen palvelut, vertaistukiryhmät, riittävä toimeentulo, mielenterveyspalvelut ja parisuhteen tukipalvelut tulee olla myös aikuissosiaalityön asiakkaiden tavoitettavissa.
Vuosina 2016–2017 Oulun lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä arviolta lähes 70 prosenttia on jättänyt tehtävänsä. Ratkaisua lastensuojelun kriisiin ja sosiaalityöntekijäpulaan ei siten löydy koulutuspaikkojen lisäämisestä tai muuntokoulutuksien järjestämisestä, vaan yksinkertaisesti työskentelyolosuhteiden kehittämisestä. Sosiaalityöntekijöillä on taitoa ja tahtoa osallistua sosiaalityön sisältöjen ja rakenteiden kehittämiseen.
Kati Västilä
sosiaalityöntekijä, YTM
Eeva-Leena Hoppania
sosiaalityöntekijä, VTM
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.