Sosiaalista mediaa on kehuttu erityisesti siitä, että sen kautta ihmiset voivat kommunikoida näkemättä toisiansa.
Keskustelun lisääminen ei koskaan ole pahasta, mutta joskus Twitteriin tai johonkin muuhun vastaavaan tulee pullautettua hetken mielijohteesta melkein mitä tahansa.
Äärimmäinen esimerkki on menneeltä viikolta, jolloin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen rinnasti Twitterissä työttömät ja rikkaruohot.
En tiedä, millaisessa tilanteessa tai mielentilassa kyseinen kommentti on heitetty, mutta tuollaisessa asemassa olevan henkilön luulisi olevan tietoinen aiheuttamastaan hämmennyksestä ja ennen kaikkea mielipahasta.
On kypsymätöntä käyttää tuollaista kieltä, vaikka kyse on sosiaalisesta mediasta. Jotenkin tuntuu, että useimmat ihmiset heittelevät sinne ajatuksiaan enemmän tai vähemmän huonoon ajankohtaan sekä sellaisessa mielentilassa, jolloin kannattaisi olla joko tiukasti vällyjen välissä tai ainakin poissa sosiaalisen median houkuttelevasta maailmasta.
Ja sormetkin kannattaisi pitää visusti poissa kaikenlaisista älylaitteista, joilla mielipiteitä voi heitellä ihmisten niskaan ilman kunnollista harkintaa.
Kaikki oikeastaan Suomessakin alkoi, kun kännyköiden kehitys toi puhelimiin tekstiviestit. Huolimattomien viestien jälkiseurauksia on mietitty pahimmillaan käräjäsaleissakin. Kuka on halunnut kenenkin puutarhassa pehertää tai haluamattaan sotkeutunut Ruususen kirjaan.
Sosiaalinen media kulkee tänä päivänä mukana joka paikassa. Sitähän voi käyttää saunassakin, jos älyvehkeen kanssa sinne uskaltaa mennä. Kun puhutaan älypuhelimesta, niin monet tuntuvat unohtavan sen, että se ei nosta kenenkään älykkyysosamäärää millään tavalla.
Vartiaisen logiikassa on sama ongelma kuin meidän ek-laisilla yritysjohtajilla. Työntekijöiden tulee laskea palkkoja ja tehdä enemmän työtä, jotta suomalaisten yritysten kilpailukyky säilyy maailman markkinoilla.
Eläkeiän nostamisesta mielellään pidetään messua, mutta itse toki voi lähteä eläkkeelle ja hallitusammattilaiseksi jo huomattavasti ennen varsinaista eläkeikää. Ja helppohan se on lähteä, kun lähtiessä saa kultaisen kädenpuristuksen.
Toki moni sanoo, että se on aina ammatinvalintakysymys. Ja niinhän se kieltämättä on, mutta jonkun täytyy tehdä se perustyö ja tuotteet, joilla yritys tekee sitä tulosta. Markkinavoimat, joita kukaan ei ole nähnyt eikä näytä edes tuntevan, ohjaavat kaikkea toimintaa.
”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.”
Vai oliko Vartiaisen viesti kenties trolli. Siis keskusteluviesti, jonka tarkoitus on provosoida ja häiritä keskustelua. Vaikka kysymyksessä olisikin keskustelun avaus, niin silti se aiheuttaa etenkin työttömissä ja heidän läheisissään pahaa mieltä.
Ainakin tuntemieni työttömien joukosta ei tiedä yhtään sellaista henkilöä, joka ei mahdollisimman nopeasti haluaisi takaisin työmarkkinoille. Pelkän työttömyysturvan varaan on vaikea rakentaa omaa ja perheen tulevaisuutta.
Toki työttömien määrä on Suomessa jo pitkään ollut sietämättömällä tasolla.
Siinä ovat kansanedustajat ja muut päättäjät ihan oikeasti huolissaan, mutta syyllistäminen ei palvele ketään. Päinvastoin se luo ympärilleen vain lisää murhetta ja pahimmillaan masennusta.
Välillä tuntuu siltä kuin asiantuntijat ja päättäjät pitävät joitakin ihmisiä vain painolastina, välttämättömänä pahana. Huonompaan luokkaan tuntuvat kuuluvan niin työttömät kuin eläkeläiset ja vanhukset.
Ikään kuin osa väestä nauttii sosiaaliturvasta, mutta ei maksa riittävästi veroja. Muut tienaavat rahaa niska hiessä osakkeiden omistajille.
Kolumni