Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Eila Helander on pitkään tutkinut naisia uskonnollisissa liikkeissä. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen muutokset heijastelevat yhteiskunnan muuttumista.
– Eikä nykykuohunta liity vain naisiin, vaan osa murroksesta on sukupolvien valtataistelua. Lisäksi liikkeellä on nyt taakkana monia esiin tulleita kipeitä asioita, kuten pedofilia ja hoitokokoukset.
Tilanne oli hieman vastaavanlainen 1960–70-luvulla, jolloin yhteiskunnassa tapahtui nopeita muutoksia. Liikkeet joutuivat pohtimaan opillisia asioitaan. Silloin vanhoillislestadiolaista seurakuntakuria ylläpidettiin painostavin hoitokokouksin, joista tutkija Aini Linjakumpu on julkaissut vastikään teoksen Haavoittunut yhteisö.
– Nyt aika on erilainen. Sosiaalinen media on muuttanut liikkeen sisäisen kommunikaation kuviota.
Myös naiset ovat aktiivisia verkossa, eikä yhteisöä voi enää vaientaa. Helanderin mukaan vallassa on aina kyse myös siitä, että kuka saa puhua.
Hän muistuttaa, että monet lestadiolaiset naiset ovat hyvin koulutettuja. Ja usein nuoret lestadiolaismiehet ovat erilaisia kuin isänsä – aivan kuten muissakin suomalaisperheissä.
– Liikkeen vahva voimavara on anteeksiannon keskeinen asema. Se voi kuitenkin muutostilanteessa kääntyä myös toisia alistavaksi vallankäytön välineeksi.