Oulu Tehtaan lauhdevedet ovat sulattaneet Oulujokeen vesilintujen uitavan aukon, jonne heinäsorsat pakenevat kaupungin puistotyöntekijän Juha Hakkaraisen astuessa rantaan.
Sorsat kiertelevät malttamattomina vedessä ja tekevät pieniä lentopyrähdyksiä. Hakkarainen tyhjentää kaurasankonsa sorsien ruokinta-automaattiin ja astuu etäämmälle seuraamaan miten käy.
Käy kuten aina ennenkin. Sorsat vaappuvat suurimpien johdolla katettuun pöytään kuin eivät olisi ikinä ruokaa nähneetkään. "Ne söisivät vaikka monen päivän annoksen kerralla", Hakkarainen sanoo monen vuoden kokemuksella.
Hänen lisäksi sorsia ruokkii kaksi muuta kaupungin puistotyöntekijää jokaisena arkiaamuna. Perjantaina ruokaa jätetään hieman enemmän, mutta automaatti tyhjenee viimeistään lauantaina. Sunnuntai on sorsien paastopäivä.
Ruokintapisteitä, joissa kaupunki kustantaa aterian, on kaksi. Muihin saavat lintujen ystävät viedä ruokaa miten haluavat.
Kaupunki tarjoaa linnuille tätä nykyä vain kauraa entisen leipäsekoituksen sijasta. Ruokintapaikkojakin on vähennetty, eikä pelkistä säästösyistä. Eihän lintujen elätys maksa kuin 10 000 euroa vuodessa.
"Me pyrimme ruokkimaan nyt vain sorsalintuja. Puluillekin on ollut ruokintapisteitä, mutta puluja on liikaa", perustelee piiripuutarhuri Seppo Vaarala.
Yhtä innokkaasti kuin sorsat lyllersivät kauran ääreen rientävät lintumiehet jokivarteen. Kalevi ja Hannu Tunturi, isä ja poika saapuvat ruokintapaikalle Yli-Iistä saakka ihan varta vasten Oulun lintuja katselemaan.
He etsivät pikku-uikkua, harvinaista sukeltajaa, jonka näkee helpoiten juuri sydäntalvella kaupunkien sulavesissä. Kalevi Tunturin paperit kertovat, että linnun voisi nähdä täällä Kemiran putken päässä.
Pikku-uikku oli
vaikea havaita
Kärsimättömät amatöörit ovat jo lähdössä pois, kun Tunturi juoksee auton perään innoissaan. "Se on nyt täällä. Tuossa ihan lähellä rannassa."
Uikun pitäisi olla jossakin kymmenien heinäsorsien keskellä. Ei näy. Taas se kuulemma pilkahti pinnassa vähän kauempana. Ei havaintoa.
Kohta kaukana jo sillan luona näkyy mustaa. Pieni lintu ei malta pysyä pinnalla pitkään vaan sukeltelee koko ajan. Pikku-uikkuhan se siellä, ihan selvästi.
Tämä pieni kokosukeltaja ei silti ole yhtä arka kuin miltä näyttää. Jos evästä olisi tarjolla, se voisi pulahtaa aivan anteliaan ruokkijan viereenkin makupaloja saamaan.
Nyt sille eivät silti kelpaa kaupungin viljaeväät, eikä tarvitsekaan, sillä pientä purtavaa se löytää itse vedestä.
Kaverit palaavat
maalis-huhtikuussa
Talvehtivista pullasorsista on tullut jo perin tuttu näky kaikissa kaupungeissa, joissa vain jokin vesistö pysyy talven hivenenkin avoimena. Sorsalintuja on tavattu talvella vielä Kuusamossakin.
Pullasorsien lajitoverit lentävät silti talveksi Länsi-Eurooppaan pakkasta pakoon. Sieltä ensimmäiset uskaltautuvat takaisin aikaisintaan maaliskuussa.
Tavallisesti sorsat elävät kasvisravinnolla ja veden pieneläjillä, mutta syksyisin villitkin maalaissorsat lentelevät sänkipelloille viljan tähteitä syömään.
Talvella kaupungin ja kaupunkilaisten ravinto ei siis ole sorsille täysin vierasta. Pääasia on, että ruokaa on tarjolla yhtä soittoa läpi talven paikassa, jossa ruokinta on kerran aloitettu.
Hyvin Oulun ruokinta onkin onnistunut. Ruokkijoiden tietoon on tullut vasta yksi kuollut heinäsorsa. Sen joku oli nostanut ilkeyksissään syöttösaaviin. Onneksi ruokintapaikat ovat säilyneet muulta ilkivallalta.