Kalevi Sorsan (sd.) ja Urho Kekkosen yhteistyö oli käytännössä kitkatonta 1970-luvulla, jolloin Sorsa oli toimi muun muassa pääministerinä. Silloin rakennettiin Helsingin yliopiston poliittisen historian professorin Seppo Hentilän mukaan voimakkaasti suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
Hentilä ennakoi, että SDP tulee omassa historiankirjoituksessaan tarkastelemaan kriittisesti Sorsaa juuri siksi, että hän veljeili liikaa Kekkosen kanssa. Puolue pyrkii Paavo Lipposen (sd.) johdolla tekemään irtiottoa Kekkosen ajan suomettuneisuudesta, ja siihen Sorsa istuu huonosti. Hentilä esitelmöi maanantaina Oulussa Riihi-säätiön tilaisuudessa pääkirjaston Pakkalan salissa aiheenaan Urkin ja Kalen tasavalta.
"Lipponen sanoi Tukholmassa Tanner-seminaarissa, että suomalaisia suuria valtiomiehiä ovat C.G.E. Mannerheim, J.K. Paasikivi ja Väinö Tanner (sd). Kekkosta hän ei maininnut, mikä oli selvä kannanotto. Lipponen on myös sanonut, että hyvinvointivaltion rakentaminen olisi aloitettu Suomessa 20 vuotta aikaisemmin, jos vuonna 1956 Karl-August Fagerholm (sd.) olisi valittu presidentiksi eikä Kekkosta", Hentilä perustelee.
Yhteneväiset ajatukset
Hentilä huomauttaa, että luennon aiheesta oli sovittu paljon ennen Kalevi Sorsan kuolemaa, ja oli puhdas sattuma, että aihe oli esillä kaksi päivää hautajaisten jälkeen. Hänen mielestään Sorsa ja Kekkonen muodostivat 1970-luvulla tiiviin aisaparin keskeisessä poliittisessa johdossa.
"Hyvin kuvaavaa on sekin, että Sorsan hautajaisissa pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) otti ainoana nykypoliitikkona esille Sorsan ja Kekkosen yhteistyön."
Sorsasta tuli hyvin nopeasti Kekkosen luotettu. Sitä ennen Kekkosen ja SDP:n suhde oli ollut hyvin vaihteleva, vaikka puolue nousikin päähallituspuolueeksi jo vuonna 1966 Rafael Paasion (sd.) johdolla. "Kekkonen itse sanoi ryhtyneensä 1970-luvun alkupuolella kääntyneensä ajattelemaan kuten sosiaalidemokraatit. Siksikin ajatukset Sorsan kanssa kävivät yksiin".
Ei poikkipuolista sanaa
Hentilä kertoo lukeneensa Kekkosen päiväkirjoista jos jonkinlaista sättimistä moneen suuntaan, mutta yhtään kriittistä mainintaa Sorsasta ei löydy. Hänen mukaansa ei ollut kysymyksiä, joissa heillä olisivat ajatukset menneet ristiin. Kuitenkin oli luonnollista, että Kekkonen määräsi täysin tahdin.
"Kekkonen tarvitsi SDP:tä tuekseen maalaisliiton ja kommunistien rinnalle. Ilman sitä hänestä ei olisi koskaan tullut yhtä vahvaa presidenttiä kuin hänestä sitten tuli", Seppo Hentilä sanoo.
Sorsan myötäsukaisuuden hän arvioi johtuvan osin iästä. Kekkonen oli Sorsaa 30 vuotta vanhempi, joten presidentti ei pitänyt häntä haastajanaan. Toki Sorsalla oli kunnianhimoa, mutta tähtäin oli vuosien päässä tulevaisuudessa. Toisaalta Sorsalla ollut tarvetta vetää eri linjoja Kekkosen kanssa, koska presidentin politiikka oli sellaista mitä SDP saattoi kannattaa.
Hentilä sanoo, että Kekkosen ja Sorsan aika loi suuren osan niistä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista, joista saamme nyt nauttia. Monet sosiaalipolitiikan saavutukset oli tosin tehty jo 1960-luvulla, mutta 1970-luvun tuotteita olivat muun muassa peruskoulu, laajentunut korkeakoulutus monine uusine yliopistoineen ja sairausvakuutusjärjestelmä.
"Se oli valtavan yhteiskunnallisen rakentamisen aikaa, ja voikin ihmetellä, mistä se kaikki pystyttiin rahoittamaan sellaisella tahdilla. Samalla oli taiteiltava idänpolitiikan kanssa."
Ei tarpeeksi velmu
Hentilä pitää erityisen mielenkiintoisena Sorsan muistelmien ja Kekkosen päiväkirjojen täydellistä ristiriitaa niin sanotusta Zavidovo-vuodosta. Miten Kekkosen ja korkeimman neuvostojohdon salainen muistio vuoti julkisuuteen vuonna 1972, ei ole vieläkään selvinnyt.
Sorsa epäili teoksessaan, että Kekkonen olisi itse ollut vuodon takana, koska asiat menivät lopulta Kekkosen kannalta parhain päin: EEC-vapaakauppasopimus saatiin aikaan, ja kokoomus taipui jatkoajan turvaavan poikkeuslain taakse. Hentilä ei pidä Sorsan teoriaa todennäköisenä.
"Kekkonen ei voinut olla vuotaja, sillä hän kiroili päiväkirjoissaan, kuka vuotaja voi olla ja pani vielä Eino S. Revon selvityspuuhaan. Ei edes Kekkonen voinut ollut olla niin velmu, että olisi väärentänyt omat päiväkirjansa. Hänen olisi pitänyt tehdä se ennen vuotta 1980 ja osata ennustaa Neuvostoliiton hajoaminen".