Kolumni

Sorry vaan, me ei enää aleta

Jotain on mennyt pahasti pieleen Lasaretinväylän Kulttuuriyhdistyksessä. Yhdistys valmisteli monta vuotta Myllytullin taidehallin toimintaa, mutta viime maanantaina se löi pillit pussiin ja ilmoitti ykskantaan, että nyt tämä loppuu.

Aina ei voi onnistua. Asiat voivat mennä pieleen monesta eri syystä. Yleensä menevätkin.

Jotain on mennyt pahasti pieleen Lasaretinväylän Kulttuuriyhdistyksessä. Yhdistys valmisteli monta vuotta Myllytullin taidehallin toimintaa, mutta viime maanantaina se löi pillit pussiin ja ilmoitti ykskantaan, että nyt tämä loppuu.

Aha.

Ainoa selitys, jonka yhdistys tarjoili ulospäin oli ”muuttunut yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne, jonka johdosta yhdistyksellä ei enää ole edellytyksiä käynnistää taidehallitoimintaa.”

Yhdistys kieltäytyy ruotimasta asiaa julkisesti. Tietoa on tullut niukasti ja vain sähköpostitse, jos ei oteta lukuun puheenjohtajalta saatua epämääräistä lausuntoa, jossa hän ei osannut sanoa edes sitä, onko yhdistys hakenut kaupungilta avustusta vai ei.

Eihän se näin voi mennä.

Kyllä kai mahdollisten uusien toimijoidenkin olisi hyvä tietää, mitä asiassa on tähän mennessä tehty?
Mikä oli se liiketoimintakonsepti, joka ei sitten onnistunutkaan?

Taidehalli oli tulossa Myllytullin vanhaan voimalaan ja sen kunnostaminen kulttuuritoimijoiden käyttöön oli ehtona viereisten asuinkerrostalojen rakentamiselle.

Taidehalli oli tarkoitus ottaa käyttöön jo ensi vuonna.

Oulun kaupunki järjesti vuonna 2008 Lasaretinväylän alueesta tontinluovutuskilpailun, jonka voitti rakennusliike Hartela-Forum.

Voittoehdotuksen pohjalta tehtiin kolmea asuintonttia sekä puisto- ja vesialuetta koskeva asemakaava. Alueelle oli tulossa taidehalli, kansainvälinen opiskelija-asuntola, taide- ja käsityökortteli, ympäristötalo, hoivakoti sekä asuntoja.

Paikka on herkintä Oulua, mutta se huomioitiin suunnittelussa. Innostusta tuntui olevan kaikilla osapuolilla, vaikka toteutus pitkittyikin valitusten takia.

Tulossa oli juuri sitä, mikä kaupungista tuntuu puuttuvan ja jota suureen ääneen joka käänteessä vaaditaan. Samalla yleensä syytetään kaupunkia nurjasta suhtautumisesta kulttuuriin.

Taidehallin lätsähtäminen on pettymys. Monelle paljon suurempi kuin Stockmannin mahdollinen lähtö Oulusta.
Nyt tätä on kyllä vaikea kaataa kaupungin niskaan. Lähtökohtana ei missään vaiheessa ole ollut, että kaupunki vastaisi toiminnasta.


Tietenkin voi kysyä, pitäisikö sen ainakin jossain määrin vastata?

Yhdistyksen päätös toiminnan lopettamisesta tuli yllätyksenä myös Hartela-Forumille. Rakennusliike toivoo edelleen, että joku kulttuuritaho ottaisi asian omakseen.

Taidehallille on varattu 500 neliötä voimalan ensimmäisestä kerroksesta. Saman verran menisi muuhun käyttöön. Parhaillaan neuvotellaan toisen ja kolmannen kerroksen tilojen vuokrauksesta.

Valmisteluun on uhrattu niin paljon julkista rahaa, että jo sen perusteella yhdistykseltä on lupa odottaa jonkinlaista selvitystä.

Esimerkiksi vuonna 2011 taidehallin valmistelu sai Oulun kaupungilta 33 840 euroa ja Pohjois-Pohjanmaan Liiton kautta 79 000 euroa. Viime vuonna yhdistys sai kaupungin strategiarahaa 50 000 euroa, mikä sille olisi myönnetty myös tänä vuonna.

Se on varmaa, että entistä tärkeämpää ”muuttuneessa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa tilanteessa” on yhteen hiileen puhaltaminen. Pahin myrkky on kateus.

Näin surkea tiedotus monivuotisen operaation jälkeen jättää todella ikävän maun koko hommasta.
Se heittää varjoja sinnekin, missä niitä ei ole.