Siinä ne ovat - ensimmäistä kertaa julkisuudessa. Reijo Ruotsalaisen kaksi Stanley cupin voittosormusta, jotka symboloivat maailman himoituimman mestaruuden voittamista.
Sormus ei sovellu arkikäyttöön, sillä painavana, jyhkeänä ja kimaltelevana arvoesineenä se on todella huomiota herättävä ilmestys.
"Itse olen olen käyttänyt niitä - yhtä kerrallaan - vain joissain juhlatilaisuuksissa. Ne ovat niin arvokkaita, että en todellakaan haluaisi niitä hukata", huomauttaa Ruotsalainen, joka voitti Edmonton Oilersin riveissä kaksi NHL:n mestaruutta eli Stanley cupia 1987 ja 1990.
Parikymmentä vuotta sormuksen hankintahinta oli 20 000 dollaria, mutta nykypäivänä sen arvo on ainakin viisinkertaistunut.
"Ei näitä kotona uskalla säilyttää. Pankin tallelokero on niille paras paikka."
Joukkueena kaikki himoitsevat Stanley cupin pokaalia, mutta yksilötasolla sormus on voittamisen suurin vertauskuva.
"Minulle sormusten statusarvo ei ole ehkä niin suuri kuin mitä se on Pohjois-Amerikassa, missä pelaajat opetetaan jo juniorivuosina ihailemaan niitä."
Edmonton
huijasi 1987
Sormuksen, jonka kustantaa mestaruuden voittanut organisaatio, saavat pelaajat, huolto, johto ja scoutit. Tarjolla on taiteellisesti useita eri vaihtoehtoja, joista yhteisymmärryksessä valitaan komein. Vuonna 1987 Edmonton Oilersin johto syyllistyi halpamaiseen huijaamiseen ja jäi kiinni, kun se teetti huollolle ja kykyjenetsijöille sormukset halvemmasta kultaseoksesta.
"Minä kävin varmistamassa oman sormukseni aitouden oululaisella kultasepällä, joka totesi, että ihan oikeaa kultaa se on", Ruotsalainen muistaa.
Kun huijaus tuli julkisuuteen, huollolle ja scouteille tilattiin uudet sormukset.
Sormukseen on kaiverrettu pelaajan sukunimi, pelinumero, joukkue ja voittovuosi - ja mahdollisesti joukkueen aikaisempien Stanley cupien vuodet.
Stanley cup
vaikein voitettava
Reijo Ruotsalainen on Kärppien juniorimyllyn kirkkain kultahippu - yksi maailman kaikkien aikojen parhaista puolustajista. Hänelle kaksi Stanley cupin voittoa ovat uran ehdottomasti hienoimmat saavutukset.
"Koska se (Stanley cup) on vaikein voittaa", Ruotsalainen aloittaa.
"Mutta kyllä kaikki mestaruudet ovat aina suuria ilon purkauksia. Ja tietenkin olympiahopea 1988, koska se oli ensimmäinen arvokisamitali Suomelle."
Hän tietää tasan tarkkaan, mitä esimerkiksi Teemu Selänteen päässä pyörii juuri nyt.
"Se on täyttä keskittymistä omaan tekemiseen. Hän tietää, että homma ratkeaa hyvin pieniin asioihin, jotka voivat muuttaa koko ottelusarjan luonteen. Paineetkin ovat kovat, kun media seuraa enää vain kahta joukkuetta", Ruotsalainen aprikoi.
Lex-Ruotsalainen
toi uuden säännön
Nykyään ottelusarjojen välille voi siunaantua viikonkin tauko, kuten nyt Ottawan ja Anaheimin finaalisarjan alla.
"Silloin kun minä olin mukana, pelattiin joka toinen päivä. Sitä vain siirtyi yhdestä vaiheesta seuraavaan, eikä elämään mitään muuta mahtunutkaan. Fokus on koko ajan sama."
Kun Edmonton voitti 1987 yhden kuudesta Stanley cupistaan, Ruotsalainen pelasi alkukauden Sveitsissä.
"Olin hyvässä kunnossa, mutta oli todella erikoinen tilanne vaihtaa kesken kaiken kapeaan kaukaloon. Ehdin runkosarjan loppuun, ja parissa viikossa kaukalo tuli tutuksi."
Finaalissa kovasti rymistellyt Philadelphia iski päätään seinään ja hävisi trilleriksi kehkeytyneen sarjan 3-4.
Tuon kevään jälkeen NHL:ään tuli voimaan uusi sääntö, Ruotsalaisen esimerkkitapauksen mukaan nimetty Lex-Ruotsalainen, millä estettiin Euroopassa kauden päättäneiden pelaajien siirtyminen loppukaudeksi Pohjois-Amerikkaan.
Yksi hyvä
viisikko ei riitä
Kaudella 1989-1990 hän kiekkoili alkukauden New Jerseyssä, mutta siirto Edmontoniin tuli keväällä oikeaan paikkaan.
"Siinä mestaruudessa oli enemmän mukana ja isommassa roolissa, kun Wayne Gretzkykään ei enää ollut mukana ", Ruotsalainen kelaa. Finaalissa Boston hyytyi otteluvoitoin 4-1.
Kevään 2007 finaalisarjassa vaakakuppi on Ruotsalaisen mielestä kallellaan Anaheimiin päin.
"Anaheimilla on pelaajia, joilla on kokemusta suurien pelien voittamisesta ja jos maalivahtipeli (Jean-Sebastien Giguire) toimii, se on lähellä mestaruutta. Ottawa voi saada hurmoksen päälle, sillä on yksi hyvä kentällinen, mutta se ei finaaleissa riitä", Ruotsalainen visioi.
Tuleeko pokaali
joskus Ouluun?
Kun Ruotsalainen kaiverrutti nimensä Stanley cupiin, siihen aikaan ei ollut tapana kuskata pokaalia pelaajien kotipaikkakunnille Eurooppaan. Muutoksen tuulet puhaltelivat kymmenisen vuotta sitten 1997, jolloin pokaali kävi Moskovassa punaisella torilla. Delegaatiota johtivat vanhan punakoneen sotaratsut, Detroitin Igor Larionov ja Vjatseslav Fetisov.
Oulussa pokaali ei ole koskaan käynyt.
"Jonain päivänä sitten joku toinen käyttää sitä täällä", Ruotsalainen aprikoi.
Lähivuosina odotukset kohdistuvat ensisijaisesti Joni Pitkäseen, Lasse Kukkoseen, Jari Viuhkolaan ja Jussi Jokiseen.
NHL:n Stanley cupin ensimmäinen finaali pelattiin viime yönä Suomen aikaa Anaheimissa. Mestaruuteen vaaditaan neljä voittoa. Pelipäivät 30.5., 2.6., 4.6. (6.6., 9.6., 11.6.)