Helsinki Helsingin kuulusta Sörkan vankilasta maaliskuussa vapautunut, ja tänään tohtoriksi väittelevä kasinovuosien kultasormi Kari Uoti, 41, haukkaa hiukapalaksi munkkipossua Helsingin yliopiston Porthanian yläkerroksissa. Pala on makea, mutta miehen käsitykset laista, oikeudesta ja niiden jakajista eivät. Ne ovat karvaita.
Uoti on katkera, eikä hän edes yritä salata sitä. Se on silmissä.
Hänet tuomittiin talousrikoksista kuudeksi vuodeksi vankeuteen vuonna 2001. Se on talousrikostuomioiden Suomen ennätys, jonka "arvoa" nostaa sen epäoikeudenmukaisuus. "Syytön mies tuomittiin", Uoti sanoo.
Vahingonkorvaukset olivat 80 miljoonaa vanhaa markkaa kahteen pekkaan velipojan kanssa. Ja korot päälle.
Varsinaista kakkua pikkuveli Jussi sai vähemmän: viisi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Veljensä tuomiota Kari Uoti ei kommentoi. Miesten välit ovat olleet viime vuosina kehnonlaiset.
Tyhjä mies
Uoti sanoo, että hän on nyt tyhjä mies, ei edes autoa omista. Ollaan asiasta toistakin mieltä. Helsingin hovioikeus totesi päätöksessään vuonna 2001, että veljeksillä saattoi olla yhä hallussaan eri yhtiöistä rikoksilla siirrettyjä varoja.
Keskusrikospoliisin tiedetään epäilleen samaa. Joskus rahalla on siivet, isolla rahalla isot.
Uoti on sitä mieltä, että ei saanut tuomioistuimilta oikeutta vaan vääryyttä. Hänet tuomittiin, koska hulvattomalle ja kansan vihaamalle kasinokohellukselle oli löydettävä syntipukki. Se oli poliittisesti välttämätöntä. Erityisen katkera hän on Helsingin hovioikeudelle. Se korotti alioikeuden langettamaa tuomiota.
Hän vertaa itseään venäläiseen öljymoguliin Mihail Hodorkovskiin. "Hänkin on tuomiolla, koska Venäjän kansa vihaa oligarkkeja. Putin tekee niin kuin kansa haluaa. Tässäkään oikeudenkäynnissä ei jaeta oikeutta, vaan tehdään politiikkaa", hän sanoo.
Uoti käsittelee väitöskirjassaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen roolia. Yksikään toinen suomalainen linnakundi ei ole pystynyt väitöskirjaurakkaan suljetussa laitoksessa.
Uoti sanoo, että työ ei ollut helppo, koska vankeinhoitolaitoksen johto teki sen hankalaksi.
"Se halusi, että kärsin tuomion viimeisen päälle."
Karonkka on iltasella Helsingin Kaapelitehtaalla. Juhliin osallistuu toistakymmentä professoria, mutta ei tiettävästi yhtään Sörkan kollegaa. Sen kirjan kannet Uoti sanoo panneensa kiinni vapauduttuaan.
Konnille huutia
Ensikertalaisena Kari Uoti istui tuomiostaan puolet. Kolme vuotta suljetussa vankilassa ei ole pelkkä aikalisä, ei varsinkaan miehelle, joka osti, myi, vaihtoi ja valjasti hallintaansa kymmenien miljoonien markkojen arvoiset omistukset - pankista kylpylään ja paljon niiden väliltä.
Roolissaan hän sai hymyilllä vuosia talouselämän nuorena sankarpoikana lehtien lööpeissä ja otsikoissa. Ja sitten ahdas ja törkyinen selli - ja naapureina "tosirikollisia". Sellaisessa majatalossa valkokaulus helposti ryönääntyy.
Median ilme oli sekin muuttunut yhtä jalkaa romahduksen kanssa. Hänelle ja velipojalle ilkuttiin. He olivat konnia ja saivat ansionsa mukaan - huutia.
Mutta Uoti sanoo sopeutuneensa muurien varjoon. Hän kaveerasi punttisalilla kovimpien ja vahvimpien veijareiden kanssa. Häntä ei piesty kertaakaan kolmen vuoden aikana. Toinen talousrikoksista tuomittu, Peter Fryckman sai turpiinsa.
"Mutta se tapahtui vasta vapautumiseni jälkeen", Uoti sanoo. Hän oli Fryckmanin kanssa samalla selliosastolla.
Verellä kysyntää
Oli Uoti Sörkan toverikunnan puheenjohtajanakin. Hänet huudettiin tehtävään, koska oli juristi. Uoti vaati vangeille ihmisoikeuksia.
Itselleenkin hän on niitä vaatinut, ja vaatii edelleen. Salon käräjäoikeudessa pian kymmenen vuotta vireillä ollut toinen talousrikosoikeudenkäynti on hänen mielestään ihmisoikeusloukkaus pahimmasta päästä. "Tämän jutun jatkamisessa ei ole järjen hiventä. Juristit ovat menoa ihmetelleet, mutta jostain syystä media ei. Prosessi on jo sinänsä kohtuuton rangaistus", hän sanoo.
Alioikeuden päätös on odotettavissa ensi vuoden kesällä.
"Olen yrittänyt sopia asian velkojieni kanssa, mutta se ei sovi. Uotin veljesten verellä on yhä kysyntää", hän sanoo.
Bisnekselle ei
Jatkossa Uoti sanoo keskittyvänsä oikeustieteelliseen tutkimukseen. Ihmisoikeudet kiinnostavat kaikissa muodoissaan.
Bisnekselle hän sanoo sanovansa "ei", koska se ei sovi hänelle. Siperia on opettanut.
"En minä koskaan mikään liikemies ole edes ollut. Olin peluri. Ero on siinä, että liikemies rakastaa rahaa sinänsä, mutta peluri ei. Hänelle peli on itseisarvo."
