Tunturisopulien viimeisin suurvaellus runsaat kolmekymmentä vuotta sitten jäi melko vähäiselle huomiolle Pohjois-Suomessa, mutta nyt tapaukseen osattaisiin matkailupiireissäkin reagoida jo aivan eri tavalla, professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitokselta arvioi.
Fennoskandiassa esiintyvän tunturisopulien näyttävä massavaellus on maapallon laajuisestikin ainutlaatuinen ilmiö, jota tämän päivän luonto- ja elämysmatkailijat lähtisivät Henttosen mukaan ihmettelemään ulkomailta saakka. "Mediaryntäyskin siitä varmaan seuraisi."
Henttonen muistelee, että edellinen laumavaellus kuitattiin lehdistössä lähinnä muutamalla pikkujutulla, vaikka tunturimaan asukkeja vilisti syksyllä 1970 joukoittain jopa Rovaniemen kaduilla. "Suurin uutinen taisi olla se, kun Kittilän seurakunta osti urut sopulinnahkoja myymällä", hän naurahtaa.
Tutkijat ovat jo pidempään odottaneet uutta suurvaellusta. Tälläkään hetkellä sitä ei kuitenkaan ole näköpiirissä, Lapin matkailuyrittäjienkin harmiksi.
Viime vuoden syksyllä Norjan ja Ruotsin Lapin eteläisimmillä rajatuntureilla ollut huippukanta romahti kesän myötä, eikä laajaa liikehdintää syntynyt. "Meillä sopulit ovat nyt aallonpohjassa. Vain siemen on Käsivarren alueella olemassa", Henttonen luonnehtii parin kuukauden takaisten koepyyntien tuloksia.
Talvilisääntyminen ehtona
Laumavaelluksen ehtona on lisääntymisen onnistuminen paljakoiden talvehtimispaikoilla tammi-maaliskuussa, mieluummin useampana vuonna peräkkäin. Henttosen mukaan kanta ei ole viime aikoina kuitenkaan päässyt sikiämään suurvaelluksen mittaan, koska sääolot eivät ole lisääntymistä suosineet.
Viimeksi sopuleita oli Käsivarressa runsaasti syksyllä 2001, jolloin niitä vaelsi Ruotsin puolelta uidenkin Kilpisjärven yli. Tilanne oli otollinen varsinaisen suurvaelluksen syntymiselle. Vettä satoi helmikuussa kuitenkin niin runsaasti, että paikat lainehtivat ja sitten jäätyivät. "Ravinnonsaanti lumen alla vaikeutui, eikä lisääntymisestä tullut taaskaan mitään", Henttonen harmittelee.
Samankaltainen tilanne oli syksyllä 1997, mutta myös silloin alkutalven vetisyys aiheutti sen, että vankistunut sopulikansa oli kevään koittaessa jo hiipunut. Ruokasammalikot lumirajassa jäätyivät, eikä ollut elo maanalaisissa käytävissäkään enää sydäntalvella lokoisaa.
Henttosen mukaan suurvaelluksen alkaminen vaatii aina ylitiheitä kantoja, joita ei kuitenkaan synny pelkästään kesäkauden lisääntymisten seurauksena. Siksi esimerkiksi tuntureiden lumenviipymien alla olot on oltava kunnossa, jotta suvunjatkamispuuhat viriäisivät.
Ilmastonmuutosennusteissa lumisateiden arvioidaan lisääntyvän tunturialueilla, mikä sinällään suosisi sopuleita. Mutta jos talviin liittyy lämpöjaksoja, kuten viime vuosina tapana on ollut, ne rassaavat Henttosen mukaan pahemman kerran jyrsijöiden elämää.