Nousussa ollut tunturisopulikanta on romahtanut Ylä-Lapin tuntureilla. Vielä talvella sopulimäärät antoivat aihetta odotella vähintään keskinkertaista vaellusta, mutta nämä toiveet voi nyt haudata.
"Talven sopulikannasta on jäljellä vain rippeet", kertoo Pallastunturin rinteeltä puhelimeen vastaava Metsäntutkimuslaitoksen professori Heikki Henttonen.
Viime viikon Henttonen vietti Inarin ja Utsjoen seudulla, missä koko viikon saldo oli vain alun toistakymmentä sopulihavaintoa. Pallaksella tilanne on Henttosen mukaan yhtä heikko. Käsivarresta kantautuneet tiedot kertovat samaa viestiä.
Romahduksen syy ei ole selvillä.
"Ravinto tuskin loppui, sopulin talvikulutus ei niin kauhean suurta ole", Henttonen pohtii. Sen sijaan vesisateet voivat hyvinkin olla sopulikadon takana.
Lumen alle valuva vesi voi tukkia sopuleiden kolot ja jäätyessään peittää maan pinnan ja sopulien sammaleiset ruokamaat.
Henttonen mainitsee esimerkkinä syksyllä 1997 alkaneen sopulikannan nousun, joka katkesi seuraavan tammikuun vesisateisiin.
Henttonen arvelee kannan romahtaneen jo huhtikuun puolella. Sopuleita havaittiin tunturissa runsaasti vielä helmikuussa, mutta lumen sulettua talvehtimisjälkien perusteella näytti siltä, että aivan loppukeväästä ei sopuleita enää paljoa ole ollut. Oma osuutensa sopuleiden nopeassa katoamisessa voi olla myös pedoilla ja taudeilla.
Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän lumisateita tunturialueilla. Paksu lumipeite suosisi sopuleita, mutta jos talviset vesisateet yleistyvät, ne vaikuttavat kantoja laskevasti.
Viimeksi kunnon sopulivaelluksia oli 1970-luvun alussa, jolloin vaeltajia tavattiin Rovaniemellä asti. Vaellukseen johtavan suuren ja ravintovaroihin nähden ylitiheän populaation kehittyminen kestää pari kolme vuotta, ja se edellyttää myös talviaikaista lisääntymistä hangen alla. Tunturisopuli lisääntyy myös vaelluksen aikana.
Nyt ei talvisista pesinnöistä merkkejä näkynyt. "Kaikki pyynneistä nyt tulleet otukset olivat vanhoja, talvehtineita eläimiä", Henttonen kertoo.