Monien odottamaa suurta sopulivaellusta ei nähdä ensi syksynäkään, ei ainakaan Käsivarressa. Sen sijaan Utsjoella sopuleita on tavallista enemmän.
Professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitokselta (Metla) kertoo, ettei Käsivarressa ole nyt sopuleita ollenkaan. "Utsjoen pohjoisosissa ja Norjan puoleisilla ylätuntureilla sopuleita on havaittu jonkin verran. Syyskuun alussa tiedetään, syntyykö siellä sopulijoukoissa myös liikehdintää", hän sanoo.
Henttosen mielestä ei olisi suuri yllätys, jos Utsjoen ja Karigasniemen suunnilla olisi syksyllä sopuleita liikkeellä jopa niin paljon, että niitä vilistäisi maanteilläkin. "Sopulikannat ovat aina oman aikansa alhaalla. Jos talvi on ollut hyvä, niin kannat pyrkivät tietenkin kasvamaan. Utsjoen ja Norjan puolen ylätuntureilla sopuleilla on ollut tavallista paremmat elinolot", hän sanoo.
Suurvaellukset harvassa
Sopuleilla on erilaisia esiintymisrytmejä, mutta suuret vaellukset ovat hyvin harvassa. Henttonen kertoo, että pitkän aikavälin havainnot paljastavat suurvaellusten alkaneen noin 25-35 vuoden välein. "Edellisestä suurvaelluksesta on kulunut jo tätäkin pitempään. Vaikuttaakohan siihen ilmastomuutos, etteivät kannat ole päässeet nousemaan", hän pohtii.
Viimeksi sopulikanta yritti Käsivarressa nousta vuosina 1997 ja 2001, mutta talvista tuli sopulien kannalta kehnot. Syksyllä 2001 sopuleita vaelsi Käsivarteen Ruotsin puolelta, ja tilanne oli otollinen varsinaisen suurvaelluksen syntymiselle.
Helmikuussa satoi vettä niin runsaasti, että kaikki paikat jäätyivät, eikä sopulien ravinnonsaannista ja lisääntymisestä tullut mitään. Vuonna 1997 alkutalven vetisyys puolestaan aiheutti voimistuneen sopulikannan hiipumisen. Sopulikantojen vahvistuminen vie aina muutaman vuoden. Henttonen kertoo, että suurvaelluksen rakentuminen alkaa Norjan ja Ruotsin suurtuntureilla, mistä parin vuoden kuluttua sopulit leviävät Suomen puolelle. "Sen jälkeen kuluu vielä vuosi, ennen kuin ne saavuttavat Metsä-Lapin. Pitää siis olla useampi hyvä sopulivuosi peräkkäin, ennen kuin niin sanottu suurvaellus syntyy", hän sanoo.
Keski-Ruotsissa kasvua
Nyt Norjan ja Ruotsin pohjoisilla suurtuntureilla ei ole viitteitä sopulikannan kasvusta. Sen sijaan Keski-Ruotsin tuntureilla kanta on ollut nousussa.
"Keski-Ruotsin ja Keski-Norjan tuntureilla sopulikantojen kasvu on näkynyt muun muassa naalien pesinnän onnistumisena toisin kuin meillä Suomessa, missä naalien pesintähavaintoja ei ole tehty kymmeneen vuoteen", Henttonen kertoo.
Hyvä sopulivuosi kasvattaa kaikkien petoeläinten kantoja. Kun ravintoa riittää, niin pienpedot ja muutkin pärjäävät hyvin. Varsinkin naalille runsas sopulikanta on tärkeää.
Metlasta eläkkeelle jäänyt myyrätutkija Asko Kaikusalo on myös painottanut, että sopulien suurvaellus on monivuotinen tapahtumasarja. "Esimerkiksi vuonna 1968 tunturisopulit alkoivat runsastua Kilpisjärven seudulla Ruotsin ja Norjan suurtuntureilla käynnistyneen lisääntymisaallon seurauksena. Kahtena seuraavana vuonna Käsivarressa koettiin vaellus, jonka seurauksena eläimet levittäytyivät lähes koko Suomen Lappiin", hän kirjoittaa.