Keskitetty työmarkkinaratkaisu saatiin kuin saatiinkin rakennetuksi. Sopimuksen piiriin tulee 94 prosenttia kaikista palkansaajista, mitä voidaan pitää merkittävänä saavutuksena.
SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mukaan nyt tehtiin peräti työmarkkinahistoriaa, sillä koskaan aikaisemmin ei ole saatu aikaan yhtä laajaa ja kattavaa sopimusta.
Myös työnantajapuoli vakuutti tyytyväisyyttään, sillä sopimuksen uskotaan turvaavan elinkeinoelämän toimintaedellytykset ainakin siltä osin kuin niihin voidaan vaikuttaa palkkapolitiikalla.
Keskitetyn ratkaisun aikaansaanti oli alusta loppuun saakka työn ja tuskan takana. Alkumetreillä koko ajatusta laajasta ja kaikki alat käsittävästä sopimuksesta vastustettiin yhtä lailla merkittävissä ammattiyhdistysliikkeen kuin työnantajapuolenkin linnakkeissa.
Ilman hallituksen painostusta sopimusneuvottelut olisivat kariutuneet jo alkumetreille. Sekä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) panivat kaiken arvovaltansa peliin sopimuksen saamiseksi. Kulisseissa työministeri Lauri Ihalainen (sd.) teki hartiavoimin töitä.
Hallitus lupasi vero- ja muita porkkanoita, jos riittävän kattava ratkaisu saadaan aikaan 25. marraskuuta mennessä. Vaikka määräajat paukkuivat, asia koettiin koko Suomen talouden kannalta niin tärkeäksi, että pieni lisäaika sallittiin.
Aikalisä tarvittiinkin, jotta työmarkkinoiden ikuinen paha poika Timo Räty ja hänen johtamansa Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT saivat viikonlopun aikaa sovittautua raameihin. Hänen pokerinsa ei sentään riittänyt kaatamaan koko sopimusta.
Keskusjärjestöjen allekirjoittamaa sopimusta kutsutaan raamisopimukseksi, vaikka tosiasiassa se on perusrakenteeltaan samanlainen kuin menneinä vuosikymmeniä solmitut keskitetyt tulopoliittiset ratkaisut.
Sopimukselle tarvittiin uusi nimi, koska työnantajapuoli vannoi, ettei se palaa enää menneiden aikojen tupo-sopimuksiin.
Tosiasiassa raami- ja tupo-sopimuksessa on kysymys samasta asiasta: työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ohella valtio osallistuu palkkaratkaisun tekoon. Nytkin osa sopimuksen turvaavasta ostovoiman kasvusta tulee veronkevennysten kautta. Tähän tarvittiin ja saatiin hallituksen siunaus.
Kaksivuotinen sopimus turvaa palkansaajien ostovoiman. Reaaliansioiden arvioidaan nousevan noin prosenttiyksikön. Ilo saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, sillä valtiontalouden tasapainotustoimet vaatinevat säästöjä ja korotuksia veroihin tai veroluonteisiin maksuihin.
Talouden näkymät ovat niin synkät, että keskitettyä palkkaratkaisua voidaan näissä oloissa pitää siedettävänä. Eri asia on, että jos finanssikriisi vielä syvenee, tämäkin sopimus voi osoittautua kalliiksi.
Jos vastaavia sopimuksia halutaan sopia vastakin, neuvotteluprosessi vaatii parempia pelisääntöjä. Muuten jokin AKT:n kaltainen neuvotteluosapuoli yrittää noukkia rusinoita pullasta loppuun saakka ja vielä vähän sen jälkeenkin.