Euroopan unioni otti ison askeleen kohti vakaampaa finanssisektoria, kun EU:n valtiovarainministerit pääsivät sopuun pankkiunionin yleisistä periaatteista. Moni ratkaiseva yksityiskohta on vielä kuitenkin epäselvä – muun muassa se, kuka varsinaisesti tekee päätökset. Toiminnassa olevaan pankkiunioniin saattaa olla vielä matkaa.
Valtiovarainministerit saivat keskiviikkoiltana Brysselissä sovituksi muuten melko monimutkaisen järjestelmän peruslinjan.
Tarkoitus on luoda yhteisvastuullinen toimintamalli. Eurooppalaisten pankkien taustalla olevat omistajatahot ja asiakkaat velvoitetaan keräämään erityinen kansallinen kriisirahasto.
Näistä jäsenmaissa toimivista kansallisista kassoista muodostuu noin kymmenen vuoden kuluessa yhteinen eurooppalainen puskurirahasto, jota voidaan käyttää kriisiin ajautuneen pankin tueksi. Pankkien yhteisvastuulla EU pyrkii ehkäisemään nykyisen finanssikriisin aikana paljastuneita pankkien vakavaraisuusongelmia.
Euromaiden päättäjät iloitsivat pankkipaketin solmimisesta. Totuus kuitenkin on, että vasta käytännössä nähdään, miten toimiva kriisinratkaisumekanismi on ja onko siitä nopeaksi täsmälääkkeeksi.
Nyt esillä ollutta monitasoista ja -portaista päätöksentekojärjestelmää on kritisoitu liian hitaaksi. Kun heikkokuntoinen pankki pitää pelastaa tai sulkea, aikaa ei ole paljon. Käytössä on periaatteessa viikonlopun tunnit, kun finanssiala lepää.
Suoko pankkiunionin päätöksenteko tehokkaan toiminnan silloin kun usko pankkiin loppuu ja kriisin leviäminen halutaan estää laajemmalle? Rahastoja voidaan aina kerätä, mutta niiden oikea-aikainen käyttö vaatii järeät valtuudet. Kuka ne saa?