New York Sopranos on tv-sarjojen klassikko myös siksi, että se muistetaan aina tv-historian parhaasta musiikista. Näin arvioi popmusiikin konkari, Bruce Springsteenin bändin kitaristina tuttu Steven Van Zandt.
"Little Steven" ei epäröi nostaa Sopranosia ykkössijalle, vaikka hän on asiassa jäävi: Van Zandt nimittäin näyttelee Sopranosissa mafiakapteeni Silvio Dantea.
- On joitakin ohjaajia, jotka ovat musiikillisesti yhtä fiksuja kuin Sopranosin luoja David Chase, mutta ei montaa. Kun Sopranos pian päättyy, se jää historiaan musaltaan tasokkaimpana tv-sarjana, Van Zandt muotoilee.
Little Stevenin mielestä Sopranosin soundeista kuulee hyvällä tavalla, että Chase on itsekin vanha muusikko, rumpali.
Van Zandt myös tähdentää, että tv-sarja tarjoaa ohjaajalle musiikissa(kin) paljon laajemman temmellyskentän kuin elokuva.
- David Chasella on ollut kaikkiaan 86 tuntia aikaa antaa mielikuvituksensa täyttää Sopranosin äänimaisemaa. Elokuvassa ohjaaja saa samaan vain 90-120 minuuttia.
Tasokasta
laajalla kirjolla
Sopranosin loistokattaus rockia ei toki syntynyt tyhjään pöytään. Little Steven antaa tässä kunniaa takavuosien poliisisarja Miami Vicelle.
- Kannattaa muistaa, että Miami Vice toi rocklaulut televisiosarjoihin.
Tuon jälkeen Yhdysvalloissa todella tajuttiin, minkä tehon hyvin sijoitettu pop- tai rockbiisi voi tuoda tv-sarjaan. Huima oli esimerkiksi Villi Pohjola -sarjan jakso, jossa pyörätuolipotilaat rullasivat rajusti kilpaa Ramonesin Blitzkrieg Bopin tahdissa.
Myös rockin radio-ohjelmaa pyörittävä Van Zandt on silti sitä mieltä, että vasta Sopranos toi modernin popmusiikin kattavasti tv-sarjoihin. Herkkuja on löytynyt jokaiseen makuun.
- Britti-invaasiota ovat edustaneet Rolling Stones (viisi laulua), Kinks, Animals, Hollies, Cream ja Them. Pioneereista mukaan ovat päässeet Chuck Berry, Bo Diddley, Buddy Holly ja Roy Orbison ja myöhemmästä jenkkirockista Dylan, Rascals, Springsteen ja Four Seasons.
Chase on tarjoillut sarjassaan myös mustaa soulia ja R&B:tä: tunnelmaa ovat nostaneet Otis Redding, The Miracles, Irma Thomas ja Marvin Gaye.
Kun mausteeksi lisätään vielä punk ja uusi aalto (Clash, Johnny Thunders, Elvis Costello ja Blondie) sekä ikivihreitä kuten Sinatraa ja Tony Bennettiä, sekametelikeitto kiehuu ylen makoisasti.
Kovimmat haastajat
leffapuolelta
Steven Van Zandt katsoo, että David Chasen kovimmat haastajat musavalinnoissa löytyvät elokuvaohjaajista.
- Ensimmäisenä on tietenkin filmimaailman rockkuningas Martin Scorsese. George Lucas olisi kova kilpailija - hänen American Graffitinsa on yhtä täynnä loistavaa musaa kuin Scorsesen Sudenpesä - mutta Lucas luopui kisasta siirtyessään avaruussaagoihin.
Myös Chris Columbuksella ja Jonathan Demmellä on Van Zandtin mukaan erinomainen korva popin hyödyntämiseen filmillä.
- Michal Mann käyttää nykyisin yleensä elokuvaa varten sävellettyä musiikkia (scorea), mutta hän ei ole koskaan kovin kaukana kotinsa Chicagon bluesista. Mannin filmeissä Suurkaupungin lait ja Viimeinen mohikaani elokuvamusiikki on yhtä tärkeässä roolissa kuin käsikirjoitus, eikä musiikki voi siitä parantua.
Rockin virstanpylväitä leffamusiikissa ovat Little Stevenille myös Jack Nitzschen Performance (1973) ja Roger Cormanin Trippi (1967).
- Richards Brooks aloitti kaiken vuonna 1955 leffallaan Blackboard Jungle (suomeksi Älä käännä heille selkääsi). Bill Haley & The Comets pisti leffan käyntiin Rock Around The Clockilla. Nuoret eivät repineet teatterien tuoleja siksi, että he olisivat kuulleet ensi kertaa rock'n'rollia. He sekosivat, koska kuulivat rokkia ensi kertaa oikealla volyymillä - siis lujaa.
KUVATEKSTI: Steven Van Zandt tylyilee Sopranosin Silviona vielä hetken. Moninkertaisesti palkitun sarjan viimeiset jaksot nähdään syksyllä Nelosella.