Turpa, pitkäripsiset silmät ja hillittömät karvaiset korvat. Aaseilla on hellyttävä ulkonäkö ja siikalatvalaisen Eija Lehdon mielestä niiden luonne on yhtä ihana. "Nämä ovat kuin koiria, seurallisia ja oppivaisia. Eivätkä aasit ole yhtä säikkyjä kuin hevoset."
Ensimmäistä Simppa-aasiaan Lehto lenkitti narussa pyörän kanssa kuten koiraa. Simpasta Lehdon aasiharrastus on kasvanut siihen pisteeseen, että hän nykyään kasvattaa aaseja.
"Varsat ovat todella suosittuja, paljon enemmän on kysyntää kuin mitä meille vuosittain syntyy", Lehto kertoo ja taputtaa kirjavaa Pampula-varsaa jota hän ei edes raaskinut myydä.
Lehdolle itselleen aasit ovat harrastus ja ne elelevät lemmikkeinä pihalla. Joillain hänen aaseistaan on ratsastettu, mutta hevosten veroisia ratsuja ei aaseista koskaan tule.
"Aasit ovat liian laiskoja siihen hommaan ja jos ne päättävät pysähtyä keskelle tietä, niin silloin ne eivät siitä liikahda muuta kuin ruuan avulla."
Lehdon aaseista erikoisin on ruskea ja pörröinen Nefele, joka on ranskalainen poitou-aasi. Nefele on Rantsilaan tullut Ruotsista. Suomessa niitä on noin viitisen kappaletta.
"Nämä ovat ylipäätään aika harvinaisia koko maailmassa ja sen vuoksi hinnakkaampia kuin normaalit aasit."
Normaaleilla aaseilla Lehto tarkoittaa yleisimpiä harmaita aaseja, joilla ei hänen mukaansa ole sen kummempaa rotua.
"Rekisterikirjassa nämä ovat vain aaseja."
Aasinvarsoja Lehto on myynyt ympäri Suomen niin ratsastuskouluille kuin seuralemmikeiksi ihmisten koteihin.
"Kerran eräs nainen osti aasin itselleen 70-vuotislahjaksi. Hän pitää aasia pihalleen rakennetussa mökissä, jossa se viihtyy ihan hyvin", Lehto kertoo.
Hänen mukaansa etenkin vanhemmat naiset ovat ihastuneet aasien rauhallisuuteen ja älyyn.
"Näissä on se hevosmaisuus mukana, mutta kuitenkin nämä eivät hötkyile eivätkä hosu niin kuin hevoset. Aasit ovat tällaisia möllyköitä", hän nauraa.
Sen sijaan ratsastuskouluissa aasista voi koitua ongelmia, jos aasi on yksinäinen.
"Jos näillä on tylsää tai asiat huonosti, ne rupeavat huutamaan. Aasin huuto on voimakkuudeltaan yli sata desibeliä, joten ratsastuskouluissa sitä ei kauaa kuunnella. Kuitenkin jos näillä on seuraa niin harvemmin ne huutelevat."
Aasit pärjäävät hyvin navetassa tai pihatossa, joten erillistä tallia ei tarvitse. Talvisin ne kasvattavat pitkän turkin, joten pihatto ei ole niille liian kylmä.
"Päitsien kokoa joutuu talvella suurentamaan pari numeroa, kun näillä törröttää viiden sentin mittainen karva päässä." Muuten aasien pidossa pitää huomioida vain yksi seikka, eli niitä ei saa syöttää liian vahvalla ruualla.
"Aasit pärjäävät pelkällä ruoholla tai heinällä, kaupasta ei missään nimessä saa mitään väkirehuja ostaa ja antaa. Siitä tulee helposti kaviokuumetta." Oikealla ruokinnalla ja hyvin hoidettuna aasit voivat elää noin neljäkymmentä vuota. Muutaman tiedän eläneen viisikymmentä vuotta, mutta silloin jalkojen pitää kestää, Lehto kertoo.
Suomessa parisataa
EU:n vuonna 2009 voimaan astuneen asetuksen mukaan joko rekisteröitävä tai vähintään tunnistettava.
Aasien hinta vaihtelee perusaasien 1500 eurosta harvinaisten rotuaasien 3500 euroon.
Aasia voi alkaa opettamaan ratsuksi kun se on noin kaksivuotias.
Maailmalla on useita eri aasirotuja jotka on jalostettu vastaamaan paikallista työnkuvaansa.
Suomessa on vajaat kaksisataa aasia. Varsinaista rotuyhdistystä ei ole, mutta harrastajilla on sivusto (http://koti.phnet.fi/aasinus/etusivu.htm).
