Soneran tekemä alaskirjaus poistaa huonoksi osoittautuneen investoinnin teknisesti kirjoista ja kansista. Mutta velat eivät tästä katoa minnekään. Suurinta tuskaa kantavat aina osakkeenomistajat. Mutta myös kansantalous kärsii: Soneran Saksan seikkailu merkitsee verokertymän vähenemistä.
Euroopassa investoitiin kolmannen sukupolven lisenssihuumassa kaikkiaan noin 100 miljardia euroa. Lisäksi ala on haalinut infrastruktuuria varten noin kolminkertaisesti lainoja, mikä vetää myös pankkiirit vakaviksi. Myös muiden umts-lisenssinhaltijoiden odotetaan tekevän alaskirjauksia.
"Sonera otti valtavan riskin ja se riski nyt sitten realisoitui", toteaa laskentatoimen professori Juha-Pekka Kallunki Oulun yliopistosta. "Se oli huono investointi." Silti yrityksen luonteeseen kuuluu juuri riskinotto: "Osa investoinneista osoittautuu kannattaviksi ja osa osoittautuu vähemmän kannattavaksi. Tällaista tämä liiketoiminta on", Kallunki muistuttaa.
Verohyöty pois
Lasku saatiin nyt, kun Sonera alaskirjasi yhteensä 4,3 miljardin euron arvonalennuksen ulkomaiden umts-liiketoimintansa osalta.
Alaskirjaus tarkoittaa sitä, että tilinpäätöksen taseeseen tietylle arvolle kirjattuihin osakkeisiin ei enää liity minkäänlaista tulevaisuuden tuotto-odotusta: "Niiden arvo on nolla."
Lähivuosina verottaja voi tuskin odottaa tuloja säkkiinsä Soneran taholta. Tai kuten Soneran näkökulmasta todettiin, verohyöty alensi umts-arvonalennusten vaikutusta nettotappioon. Tappio on verotuksessa täysin vähennyskelpoinen liiketuloksesta.
Yhtiön kirjanpidon tulos ja verotuksellinen tulos ovat tosin kaksi eri asiaa. Mutta suoraviivaisesti laskettuna kansantalous menetti Saksan kokeilussa nettoveron.
Taseessa oma ja vieras pääoma paljastavat sen, miten hankinta alunperin rahoitettiin. Pääosa suurinvestoinnista maksettiin Saksalle velkarahalla. Soneralla omavaraisuus on kutistunut kolmannekseen.
"Tässähän se juju on. Ne lainat täytyy maksaa pois edelleenkin", Kallunki sanoo.
Sonera onkin hoitanut reippaasti velkojaan.
Mutta aina kun tappiota syntyy, yrityksen tulos pienenee. Se taas heikentää yrityksen osingonjakokykyä: "Ainahan se kaatuu osakkeenomistajien kontolle", Kallunki viittaa Soneran todellisiin maksumiehiin. Osakkeen arvonlasku onkin suoraan heijastanut riskiä.
Kyseenalaisinta professorista onkin se, että valtio on pitänyt Sonerassa kiinni enemmistöomistuksesta. Se on hänestä valtava riski: "Mutta eiväthän valtion rahat lopu ikinä. Nostetaan vain veroja."
Suoria vertailuja on vaikea tehdä, mutta onhan valtionyhtiöihin toki aikaisemminkin pumpattu rahaa. Pankkikriisiin esimerkiksi kului yli tuplasti se, mitä Sonera ehti Saksan reissullaan sirotella maailmalle. Periaatteessa onkin samasta kyse. Lopulta maksajina on aina valtio, joka omistaa runsaan puolikkaan Sonerasta, sekä veronmaksajat.
Soneralla sentään liiketoiminta jatkuu ja on jo kääntynyt kannattavaksi "En ehkä niin mörkönä näe kuin on julkisuudessa käsitelty. Liiketoiminnassa vain tulee tehtyä vääriä päätöksiä", Kallunki kuittaa miljarditappiot villasella: "Se on nyt taaksejäänyttä elämää."