Helsinki
Soneran johtaminen ja hallitustyöskentely Kaj-Erik Relanderin viimeisinä toimitusjohtajakuukausina keväällä 2001 oli taiteilua pahoin kärjistyneiden henkilösuhteiden ja epäonnistuneen valtio-ohjauksen välillä.
Puolisen vuotta Soneraa toimitusjohtaja vetänyt Relander ei nouse konnaksi eikä sankariksi uudessa kirjassa Sonera - mitä todella tapahtui (Arvopaperi), jonka on kirjoittanut taloustoimittaja Jouko Marttila.
"Sonera taitaa olla ehtymätön uutisten lähde. Poliisi tutkii parhaillaan Soneran mahdollista teletunnistetietojen väärinkäyttöä, kun samaan aikaan Suomen hallitus ilmoittaa, että se ei pidä Soneran tulevan kumppanin Telian tavasta istuttaa toimitusjohtaja Anders Igel Telia-Soneran hallitukseen eli taas riidellään", arvioi Marttila tiistaina kirjansa julkistamistilaisuudessa.
Marttila korostaa, että hän kävi Sonera-kirjaansa varten taustakeskusteluja useiden kymmenien henkilöiden kanssa. Relanderin kanssa hän kävi kahdenkeskisiä keskusteluja kolmeen otteeseen.
"Myönnän, että pohdin pitkään, voinko luottaa Relanderiin, sillä julkisuudessa hänet on leimattu rikolliseksi. Kesällä ilmestynyt nettikirja vaikeutti entisestään työtäni. Se loi lisää ennakkoasenteita Soneraa ja Relanderia kohtaan. Rikoksista en tiedä; kukaan kymmenistä haastateltavistani ei vihjannut niihin", painotti Marttila.
Kallisarvoisinta
on luottamus
Marttila painotti tiistaina, että teleoperaattorille asiakkaiden luottamus on kallisarvoisin asia: televerkoissa kulkevien tietojen pitää pysyä salaisina. Hän viittaa syksyllä 2000 Soneran ylimmän johdon ja sen tietoturvallisuuteen erikoistuneen tytäryhtiön SmartTrustin johtomiesten tulehtuneisiin väleihin.
Kirjan mukaan SmartTrustista oli tullut Soneralle tietoturvaongelma. SmartTrustin toimistoihin Ruotsissa, Belgiassa ja Britanniassa oli tehty vuoden aikana useita murtoja, joissa oli viety tietokoneita ja yhtiön toimintaan liittyviä dokumentteja.
Soneran organisaatiossa Harri Vatanen vastasi syksyllä 2000 uusien teknologiahankkeiden kehittämisestä sekä SmatTrustin ja siihen ostettujen pienempien yhtiöiden johtamisesta.
Ruotsista SmatTrustiin tulleen Björn Gustavssonin ja Vatasen välit kärjistyvät avoimeksi riitelyksi.
"Vatasta kammettiin sivuun Sonerasta. Vatanen väitti, että hänen Lontoon kotiinsa oli murtauduttu, mutta poliisi ei saanut mitään selville. Gustavsson oli huolissaan omasta turvallisuudestaan. Tammikuussa 2001 Gustavsson teki 38-vuotiaana itsemurhan Tukholmassa. Relander kyseli tietovuotojen perään", kuvailee Marttila tapahtuminen kulkua vuodenvaihteessa 2000-2001.
Soneran yritysturvallisuusyksikön johtaja Juha E. Miettinen oli käynyt Lontoossa selvittämässä tilannetta paikallisen poliisin kanssa, mutta mitään ei saatu selville. "Relander pyytää turvallisuusyksikköä varmistamaan, ettei yrityssalaisuuksia vuoda ulos Sonerasta."
Marttila ei halua ottaa kantaa kysymykseen, oliko Relander mahdollisesti huolestunut myös tietovuodoista lehdistölle. Helsingin Sanomat julkaisi keväällä 2001 ison jutun, jossa kerrottiin, että Soneran ylimmässä johdossa vallitsee tulehtunut tilanne ja pelon ilmapiiri.
"Relander on ollut yhteydessä turvayksikköön SmatTrustin ja Vatasen merkeissä. En tiedä, onko selvitetty myös mahdollisia lehdistöyhteyksiä", muotoilee Marttila.
Marttila korostaa, että Soneran yritysturvallisuusyksikössä työskentelee entisiä poliiseja ja siellä on myös suojelupoliisista tulleita henkiköitä, joiden pitää tietää, mikä on laillista ja mikä ei.
"Soneran johto pelkäsi, että liikesalaisuudet vuotavat, mutta kuinka turvallisuusyksikkö voisi lähteä rikkomaan asiakkaan luottamuksen? Sitä asiaa poliisi parhaillaan selvittää", Marttila painottaa.
"Valtio toimi
järjettömästi"
Marttila päivittelee valtio-omistajan epäjohdonmukaista käytöstä Sonerassa. Valtio omistaa edelleenkin Soneran äänivallasta hieman yli 50 prosenttia.
"Ensin valtio lupaa Soneran johdolle, että nostakaa kurssi taivaisiin, niin saatte optiot. Parin kuukauden kuluttua valtio ilmoittaa, että ei se nyt valitettavasti käykään. Eihän sellainen peli vetele kansainvälisesti noteeratussa pörssiyhtiössä. Valtion käyttäytyminen on kaikkea muuta muuta kuin omistajaohjausta. Se on pettänyt Soneran johdon ja lopulta touhu on mennyt aivan järjettömäksi", latelee Marttila.
Hän tavallaan säälii Soneran hallituksen puheenjohtajaa Markku Talosta. "Hän oli Sonerassa kuin panttivanki. Talonen ei pystynyt pitämään suurinta omistajaa valtiota ja riitelevää hallitusta kurissa. Talonen oli ehkä liian heikko hallituksen puheenjohtajaksi verrattuna Tapio Hintikkaan."
Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen oli Marttilan mukaan pahassa raossa, vaikka tämä yritti painaa valtio-omistuksen Sonerassa nollaan.
"Suoraselkäinen, mutta vähän sinisilmäinen kaveri. Heinonen joutui Soneran kanssa aika mahdottomaan tilanteeseen."
Marttilan arvion mukaan Relanderin erottamiselle toimitusjohtajan tehtävistä ei ollut lopulta vaihtoehtoa.
"Soneran kriisi oli mennyt liian pitkälle. Relanderilla oli osaamista, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi kovaa kansainvälistä kokemusta."
Pekka Vennamo erotettiin Marttilan mukaan Sonerasta ehkä turhaan. "Hän olisi voinut selvitä ja tilanne Sonerassa voisi nyt olla toinen."