Helsinki
Liikenne- ja viestintäministeriön Sonera-selvitys ei tuonut esiin mitään sellaista uutta ja yllättävää, jolla onnettomat, raskaita tappioita aiheuttaneet toimilupakaupat voitaisiin paremmin ymmärtää ja sälyttää jonkin yksittäisen tahon syyksi. Syntipukkia ei löytynyt ja maan hallitus sai synninpäästön.
Ministeri Kimmo Sasi (kok.) lupasi, että jos eduskunta kaikesta huolimatta edelleen lisäselvityksiä vaatii, niitä tehdään. Ja jos laittomuuksia löytyy, käräjöintiinkin ryhdytään.
Sasi kuitenkin muistutti, että osakeyhtiölain mukainen erityistilintarkastus on kallis ja vaivalloinen toimenpide.
Sitä Sasi ei sijaan sanonut eikä siitä muistuttanut, että edellisen valtakunnallisen menestyksen huuman jälkeensä jättämät Säästöpankki-käräjöinnit merkitsivät veronmaksajille vain runsaita, pankkitukea kasvattaneita lisämenoja. Syyllisiä löytyi vain kourallinen.
Perusteluna pelko sisäpiirisyytöksistä
Selvitystä laatiessaan ministeriö on tutkinut vuoden 2000 osalta kaiken sen, miten Sonera on ollut esillä ja yhtiön asioita on käsitelty eduskunnassa ja valtioneuvostossa.
Myös yhtiön hallituksen pöytäkirjat oli kyseisen vuoden osalta kaikki tarkastettu.
Valtioneuvosto sai synninpäästön. Soneran toimilupa-asioita ei siellä ole missään vaiheessa käsitelty, eikä siitä liioin löytynyt näyttöä, että näitä kysymyksiä olisi pohdittu pienemmissäkään ministeriporukoissa.
Suurin omistaja seurasi tilannetta täysin sivusta, eikä sekaantunut yhtiön ratkaisuihin. Nyt sitä perustellaan muun muassa sisäpiirisyytösten pelolla.
Takana televiestinnän kasvuhuuma
Mistään ei ole löytynyt sellaista paperia tai muistiin kirjausta, jossa toimilupien hankinta olisi asetettu kyseenalaiseksi.
Suomessa, niin kuin laajemmin koko EU-alueellakin elettiin vuonna 2000 televiestinnän kasvun ja tekniikan uudistumisen huumassa.
Suomessa oltiin laajasti sitä mieltä, että valtiollisen teleyhtiön on mentävä maailmalle.
Sasi muistutti ilmapiiristä myös esittelemällä asiaa käsitelleitä lehtileikkeitä. Sellaista hän ei ollut tavannut, jossa olisi kyselty ratkaisujen järkevyyden perään.
Sonera ei tehnyt valloitustyötään suinkaan salassa, päinvastoin laajan julkisuuden ja myönteisen ilmapiirin siivittämänä. Hallitus oli täysin tietoinen, mutta ei sekaantunut asiaan, Sasi kuvasi. Siinä tilanteessa olisi tarvittu viestintäministerin mielestä todella kovaa kanttia henkilöltä, joka olisi rohjennut lähteä vastustamaan toimilupaostoksia tai edes kuuluvasti kritisoimaan niitä.
"Sama oli tilanne myös istuvan viestintäministerin kohdalla," Sasi sanoi. Hän kiisti ne nimettömän nettiraportin väitteet, joiden mukaan Soneran tuolloinen varatoimitusjohtaja Kaj-Erik Relader olisi uhkaillut Olli-Pekka Heinosta (kok.) Ministerin allakat eivät sitä todista, hän kertoi.
Koko vuonna Heinonen tapasi Relanderin vain kerran ja silloin yhtiön uusi varatoimitusjohtaja kävi hänelle esittäytymässä. Heinonen ei opastanut millään tavalla Soneran johtoa lupahankinnoissa.
Plussalla vielä
sentään ollaan
Pelkkää murhetta ja rahan menoa ei valtiollinen Sonera veronmaksajille rajuista miljardien eurojen huutokauppatappioiden alaskirjaamisista huolimatta kuitenkaan vieläkään merkitse.
Kun meno ja menestys oli kovaa, osasi valtio myös lypsää teleyhtiötään. Vuodesta 1994 viime vuoden loppuun mennessä on saldo edelleen plussalla peräti 7,8 miljoonaa euroa.
Soneran murheen vuonna 2000 huutaen hankittuja lisenssejä ei rahoittanut valtio, vaan yhtiö maksoi ne pankeilta nostamillaan lainoilla. Takaisin lainat maksettiin seuraavana vuonna.
Sasi todisti tilastoin, ettei eurooppalaisilla teleyhtiöillä ole mennyt juurikaan suomalaista Soneraa paremmin. Siitä huolimatta, että Saksan valtio möi julmaan ylihintaan suomalaisille sikaa säkissä, ei maan loppusaldo ole teletoiminnasta kolmannen sukupolven osalta suomalaisia parempi.