Sonera-kirjan kirjoittajaa yritetään selvittää uudelleen Helsingin käräjäoikeudessa. Tällä kertaa syyttäjä saa käyttää todisteena kahta kirjettä, jotka valottavat kirjoittajan henkilöllisyyttä.
Asiasta päätti Helsingin hovioikeus perjantaina. Hovioikeuden tuomiosta voidaan vielä valittaa korkeimpaan oikeuteen, jolla on mahdollisuus laittaa piste jupakan puimiselle ennen käräjille menoa.
Minne hävisivät Soneran rahat -kirjan kirjoittajaksi epäillään firman entistä konsulttia Timo-Pekka Siléniä. Jutun syyttäjä on kuvannut kirjeitä tärkeäksi todisteeksi Siléniä vastaan.
Helsingin käräjäoikeus katsoi aiemmin, ettei kirjeitä saa käyttää todisteena. Sen mukaan keskusrikospoliisi rikkoi lakia luovuttamalla ne oikeusjutun osapuolille. Se sai ne nimittäin käsiinsä oikeusprosessissa, jossa kirjan kustantaja puolusti oikeutta salata lähteensä.
Hovioikeuden mielestä keskusrikospoliisi ei rikkonut lakia. Sekä syyttäjällä että asianomistajalla Soneran entisellä toimitusjohtajalla Kaj-Erik Relanderilla oli oikeus saada kirjeet. Hovioikeuden tulkinnan mukaan Relander oli asianosainen myös keskusrikospoliisin ja kustantajan välisessä oikeusprosessissa. Syyttäjän oikeutta esitutkinnan asiakirjoihin ei puolestaan ole perusteltua rajoittaa.
Hovioikeuden mukaan kustantajalla oli oikeus salata lähteensä. Vaitiolo-oikeus ei kuitenkaan ulotu niihin asiakirjoihin, joita hän esittää oikeudelle vaikenemisensa tueksi.
Todistelu viittasi Silénin syyllisyyteen
Kohua herättänyt teos ilmestyi internetissä vuonna 2002. Relander koki kirjan väitteet loukkaaviksi, ja kirjoittajaksi epäiltyä Siléniä syytettiin törkeästä kunnianloukkauksesta.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteet, koska Siléniä ei voitu varmasti todistaa kirjoittajaksi. Oikeus totesi kuitenkin, että todistelu viittasi Silénin syyllisyyteen. Hänellä oli motiivi ja mahdollisuudet kirjan kirjoittamiseen ja kaksi todistajaa piti häntä oikeudessa kirjoittajana. Näillä perusteilla ei voi kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että kirjoittaja voisi olla joku muukin.
Käräjäoikeus katsoi, että kirjan väitteiden julkaiseminen internetissä oli sinänsä törkeä kunnianloukkaus. Kirjassa Relanderin vihjataan esimerkiksi siirtäneen Soneran varoja omille tileilleen ja käyttäneen liiketoimien hoitamisessa tukena Venäjän mafiaa.