Sonata Arc­ti­can vauhti jatkuu hurjana

"Ehkä ryhdyn luomuviljelijäksi!" nauraa Tony Kakko, 32.

Sonata Artica eli Marko Paasikivi (takana vas.), Tommy Portimo, Henrik Klingenber ja Tony Kakko (edessä). Oikealla Jani Liimatainen, joka tilalla soittaa nykyään Elias Viljanen. Tulevana vuonna yhtye matkaa muun maussa Etelä-Amerikkaan.
Sonata Artica eli Marko Paasikivi (takana vas.), Tommy Portimo, Henrik Klingenber ja Tony Kakko (edessä). Oikealla Jani Liimatainen, joka tilalla soittaa nykyään Elias Viljanen. Tulevana vuonna yhtye matkaa muun maussa Etelä-Amerikkaan.

Sonata Arctica ja Thunderstone
tänään Club Teatrialla, Härkätie 1, Oulu. Liput 27/30e, K15/18.

"Ehkä ryhdyn luomuviljelijäksi!" nauraa Tony Kakko, 32.

"No, ei todellakaan! Vaikka olisihan se periaatteessa mahdollista, sillä asun sen verran syrjässä ja ympärillä olisi tarpeeksi lääniäkin", tämä sympaattinen, kemiläisen hevibändin keulakuva miettii.

"Vakavasti sanottuna, ei tässä mitään teollisuustyyppistä maataloutta ole laisinkaan tarkoitus harrastaa, mutta joskus on käynyt mielessä, että mitä ihmettä minä sitten teen, kun tämä bänditouhu joskus loppuu", Kakko vakavoituu.

"Minulla jäi harmittavasti kesken aikoinaan Kemi-Tornio ammattikorkeakoulun medialinja. Se oli koulu, jossa oikeasti viihdyin. Jotain mainosalaa kai tekisin, jos musiikki ei olisi vienyt täysin mukanaan."

Sonata Arcticalla ja Tony Kakolla ei oikeasti ole mitään hätää. Bändin kulunut vuosi on ollut erityisen kiireinen, viides studioalbumi ilmestyi toukokuussa ja sen myötä bändi on kiertänyt jälleen ympäri maapalloa. Kultalevy toisensa jälkeen on seurannut julkaisuja. "Kiireestä ja promootiosta huolimatta takana on mieluinen vuosi, lukuunottamatta tietysti kitaristinvaihtoa", Kakko mainitsee.


Bändi erotti
keväällä 2007 kitaristinsa Jani Liimataisen ja otti hänen tilalleen tuuraajakitaristi Elias Viljasen. Tapahtumat liittyvät osin bändin sisäisiin ristiriitoihin ja asevelvollisuussotkuihin.

"Koko homma lähti liikkeelle toissa syksynä, mutta annoimme miehelle mahdollisuuden hoitaa asiat kevääseen asti. Mitään parannusta ei tapahtunut ja jos yksi on hankala, niin kaikki siitä kärsivät. Jotain oli tehtävä. Bänditoiminta vaatii ryhmäkuria, joten ehkä ratkaisu oli loppujen lopuksi kaikkien kannalta paras", Kakko pohtii.

"Paluuta entiseen ei ole, jos emme päätä siirtyä jostain ihmeen syystä kahden kitaristin kokoonpanoon. Jossain vaiheessa tulitikkuja lenteli sillalle aika paljon. Itse olen luonteeltani tavattoman kiltti ja haluan antaa ihmisille mahdollisuuksia."

Kakko on asunut Kemin seudulla koko ikänsä ja viihtyy omien sanojensa mukaan siellä edelleen hyvin. "Tänne on aina maailmalta mukava palata takaisin, eikä minua häiritse, jos lähden kaupungille ja supina alkaa."

"Minun säkälläni törmään nimittäin aina jossain nakkikioskilla siihen suurimpaan faniin. Jos parta on ajamatta ja olo rähjäinen, ja fani haluaa välttämättä ottaa yhteiskuvan, niin hiemanhan se nolottaa", hän nauraa.

"Mutta oishan se kummallista, jos haluaa myydä miljoonia levyä, muttei hyväksy tosiasiaa, että ihmiset tunnistavat kadulla. Meillä on alentunut yksityisyyden suoja. Aina kun poistumme omalta tontiltamme, niin olemme töissä. Se täytyy muistaa", laulaja toteaa.

Joulun Kakko vietti perheen parissa, eikä sortunut jouluhysteriaan. "Sen verran oli sähkötöitä ja rakennusprojektia kotitalossa kesken, ettei hössötykseen oikein kerinnyt. Mutta yleensä tykkään laittaa joulua ja ensi vuonna täytyykin jouluaika rauhoittaa kokonaan. Tykkään syödä kunnolla ja toipua ähkystäkin rauhassa."

Joulun jälkeen bändi nähdään viiden keikan kiertueella Haaparannalta alkaen. Uusivuosi vaihdetaan Mikkelissä.

"Ja se on kyllä kummallista, että vaikka kuinka olemme kolunneet maailmaa, niin Kemi, Oulu ja Helsinki ovat niitä pahimpia paikkoja. Jännitys ja paniikki iskee varttitunti ennen keikkaa. Jostakin ihmeen syvältä se kumpuaa."

Ilmoita asiavirheestä