Esimerkiksi kunnianloukkauksista tehdään Suomessa vajaat 5 000 tutkintapyyntöä vuodessa. Tuomioita niistä annetaan vain nelisensataa.
Monen mielestä netissä ja etenkin sosiaalisen median keskustelupalstoilla näkyy yhä enemmän kommentteja, jotka koettelevat vähintään hyvän maun rajoja. Ylilyönnit loukkaavat ja kuohuttavat, mutta oikeudessa ruodittaviksi niistä päätyy vain pieni osa.
– Esimerkiksi kunnianloukkauksista tehdään Suomessa vajaat 5 000 tutkintapyyntöä vuodessa. Tuomioita niistä annetaan vain nelisensataa, viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari Helsingin yliopistosta kertoo.
Korpisaaren mukaan yleinen keskustelu netissä on harvemmin lainvastaista, vaikka esitetyt mielipiteet olisivat kärjekkäitä ja herättäisivät mielipahaa.
– On paljon sellaista keskustelua, joka valtaosan mielestä ei ole hyvin tapojen mukaista. Kommentointi voi olla jopa loukkaavaa, muttei välttämättä kuitenkaan laitonta, Korpisaari sanoo.
– Rajanveto näissä asioissa voi olla joissakin tapauksissa tosi vaikeaa. Ja vaikka rikoksen tunnusmerkit täyttyisivät, poliisi saattaa keskeyttää tutkinnan rikoksen vähäisyyden tai tutkinnasta aiheutuvien kustannusten vuoksi.
Korpisaarenkin mielestä näyttää siltä, että kielenkäyttö netissä on koventunut.
– Esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä monet esittävät ihan omilla nimillään ja kasvoillaan todella voimakkaita väitteitä ja mielipiteitä toisista ihmisistä. Joskus myös toivotaan, että toisille tapahtuisi jotain pahaa, Korpisaari toteaa.
– Vielä joskus 10 vuotta sitten monikaan ei varmaan olisi kehdannut ainakaan omilla profiileillaan näin toimia. Ehkä myös ihmisten toleranssi sietää tällaisia ilmauksia on vähitellen kasvanut.
Somekiistoissa yleisimpiä epäiltyjä lainrikkomuksia ovat kunnianloukkaukset.
– Kunnianloukkauksen edellytys on, että siitä voidaan tunnistaa yksi tai useampia henkilöitä. Ketään ei välttämättä tarvitse mainita nimeltä, jos loukattu henkilö on muutoin tunnistettavissa, Korpisaari sanoo.
– Loukata voi myös ihmisryhmää. Esimerkiksi ”oululaiset” on kuitenkin liian laaja ilmaus, jotta kyseessä voisi olla kunnianloukkaus.
Netissä viestit usein leviävät hyvinkin laajalle yleisölle. Tälläkin on oikeudessa merkitystä.
– Henkinen kärsimys arvioidaan yleensä suuremmaksi, jos viesti on levinnyt laajemmalle, ja taloudellinenkin vahinko voi olla suurempi, Korpisaari sanoo.
Netissä ärhentelevä voi syyllistyä myös laittomaan uhkaukseen tai jonkun yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.
Kiihottamisen kansanryhmää vastaan taas täytyy kohdistua johonkin tiettyyn vaikkapa etniseen tai uskonnolliseen ihmisryhmään.
– Siinä edellytyksenä on myös se, että lainvastainen ilmaus on esitetty laajalle joukolle, Korpisaari sanoo.
Esimerkiksi kunnian ja yksityiselämän loukkaaminen ovat asianomistajarikoksia, joista uhrin on itse ilmoitettava poliisille. Kiihottaminen kansaryhmää vastaan taas on virallisen syytteen alainen rikos, johon poliisin on puututtava.
Rikosoikeudesta erillisiä rajoituksia nettiviestinnälle asettavat työntekijän lojaliteettivelvoite ja virkamiehen käyttäytymisvelvollisuus. Mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä suurempaa lojaliteettivelvollisuutta häneltä edellytetään.
– Työnantajan, työkavereiden tai asiakkaiden perusteettomasta arvostelusta julkisuudessa voi olla seurauksena varoitus tai jopa työsuhteen päättäminen. Puolue taas saattaa erottaa henkilön määräajaksi eduskunta- tai valtuustoryhmästä, Korpisaari sanoo.
Joskus netissä möläytelleet myös pyytävät anteeksi ja ilmoittavat julkisesti katuvansa lausuntojaan. Lain silmissä tästä ei tarkkaan ottaen pitäisi olla apua.
– Jos vaikkapa jonkun kunniaa on loukattu, rikos on jo tapahtunut. Uskoisin kuitenkin, että käytännössä anteeksipyyntö ja virheiden oikaisu voivat vielä vaikuttaa asian kokonaisarviointiin oikeudessa, Korpisaari arvioi.
Aika ajoin myös netin keskustelupalstojen ylläpitäjiltä ja moderoijilta vaaditaan tiukempaa otetta ylilyöntien torjumisessa.
– Meillä ei ole mitään yleistä palstanpitäjän vastuuta, eikä sitä vielä ole suomalaisessa oikeuskäytännössä testattu. Rikosoikeus lähtee siitä, että vastuulle tulee aina olla peruste, Korpisaari sanoo.
– EU:n tasollakin on tehty aloitteita palstanpitäjien vastuiden lisäämiseksi. Se on asia, jota on varmasti syytä ainakin tutkia ja miettiä myös meillä.
Korpisaari muistuttaa, että sananvapaus on perustuslaillinen oikeus ja demokraattisen yhteiskunnan perusta, johon ei voida kajota kevyin perustein.
– Ihmisillä on oikeus ilmaista itseään ja saada tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Jos sananvapautta aletaan liikaa rajoittaa, niin siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana.
