Savuporo on suolaista ja kahvi vahvaa, kun Elsa Pöykiö siirtää vieraiden nälkää. Olvasjärven asukkaat oikovat naurellen luuloa, että he asuisivat syrjässä.
"Utajärven ja Puolangan kirkolle ei ole kuin reippaat puolensataa kilometriä ja Pudasjärven kaupungin keskustaan metsäautoteitä pitkin oikoen saman verran. Keskeisellä paikallahan täällä ollaan", viiden kilometrin päästä vieraisille poikennut Antero Kivelä todistaa.
Koloisen ja kuraisen, mutta nykyään jo ympäri vuoden ajokuntoisen tien päässä asuvat olvasjärveläiset eivät oikein sovi tuoreen Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalvelut -raportin mannekiineiksi. Syrjässä elämisen ehdot tiedetään, mutta ei niitä muuhun vaihdettaisi.
Sisäasiainministeriö teetti selvityksen syrjäalueiden turvallisuudesta, koska ainakin lukujen valossa tilanne muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Perukoille jäävät lähinnä vanhukset, jotka ennemmin tai myöhemmin tarvitsevat turvallisuuspalveluja. Ja syrjässä ne maksavat paljon.
Nyt pohditaan, miten paljon keskeisten palvelujen ero voi vaihdella maan eri osissa.
"Niin pitää ajatella, että jos talo kunnolla syttyy, niin kyllä se sitten palaakin. Ei tänne puolessa tunnissa mikään apu ehdi, ei ambulanssikaan", Kivelä tuumii.
Elsa Pöykiöllä ja hänen veljellään Pauli Tomperilla alkaa jo olla ikää, mutta syrjässä asuminen ei huoleta. Palveluauto vie Olvasjärven asukkaat Utajärven kirkolle kauppaan ja muita asioita toimittamaan joka perjantai. Tiuhempaan reissailuun ei ole isommin intoa.
Elsa Pöykiötä huvittavat taajamissa asuvien vaatimukset kauppojen jatkuvasta aukiolosta.
"Käyn kaupassa kerran viikossa ja aina minä sentään kymmenelle vieraalle pystyn ruoat tarjoamaan milloin vain. Kaupunkiin jos menet kylään, niin nehän lähtevät ensimmäiseksi kauppaan", emäntä naurelee.
Palveluja tuodaan kyllä ihan Pöykiön pirttiin saakkakin: kotisairaanhoitaja piipahtaa kerran tai kahdesti kuussa. Mökeillään viikonloppuisin käyvät lapset auttelevat ja toimittavat asioita. Puhelinlangatkin laulavat vielä toistaiseksi. "Kännykkää ei meillä ole. Sitten kyllä huolestuttaisi, jos sen varassa pitäisi asioita toimittaa", Pöykiö sanoo. Antero Kivelä vahvistaa, että huoleen on syytä: katvealueita on näilläkin kulmilla.
Ministeriön tilaamassa raportissa muistutetaan, että toisin kuin taajamissa, harva-alueilla julkishallinnolla ei ole kilpailijaa. Yksityinen kotiapu ei ole kannattavaa bisnestä. Useilla seuduilla rajavartiolaitos on ainoa jäljelle jäänyt viranomainen.
Viranomaisen sijaan syrjässä turvaudutaan usein naapuriin. Naapuriksi lasketaan usein vielä kilometrienkin päässä asuva lähimmäinen. "Kyllä täällä vielä talkoohenki elää. Apua osataan pyytää ja antaa", Antero Kivelä toteaa.