Juba: Kuumaa hiekkaa (Viivi ja Wagner n:o 5), 48 sivua. Arktinen Banaani.
Ilkka Heilä: Sankarimatkailija (B. Virtanen n:o 8), 48 sivua. Arktinen Banaani.
Jii Roikonen: Jasso, lemmen kissa, 160 sivua. Arktinen
Banaani.
Useamman kotimaisen sarjakuvantekijän on hyvä olla kustannusyhtiö Arktisen Banaanin hoivissa. Firma uskoo vakaasti suomalaiseen tuotantoon: vaikka suurin voitto tulee parista nimikkeestä, kuten Viivistä ja Wagnerista (160 000 albumia!) sekä B. Virtasesta, tarjotaan Arktisessa Banaanissa varsin auliisti julkaisukanava muillekin - mieleen nousevat esimerkiksi Kimmo Taskisen novellitulkinnat.
Albumitarjonnasta varman päälle lasketaan juuri kahdella ensin mainitulla sarjakuvalla, lisäksi Jii RoikosenJasso-kissalla on oma vankka kannattajakuntansa.
Juban ja Ilkka Heilän mainiot sanomalehdissä julkaistut stripit toimivat hyvin myös kokoelmina: sarjan sisäisen kehityksen kaari, missä ollaan ja minne mennään, on helpompi hahmottaa yksien kansien sisällä.
Niin Viivin ja Wagnerin kuin B. Virtasen taso on säilynyt korkeana. Perusidea on näennäisestä suppeudestaan huolimatta lavea, koska se kytketään molemmissa arkitodellisuuteen. Sen myötä kyetään uusiutumaan, koomisessa iskussa löytyy. Juba käyttää enemmän etäännyttämistä kuin Heilä, mutta mieltymys satiirisiin heittoihin yhdistää molempia.
Jassolla on sen sijaan aivan oma maailmansa, Jii Roikosen kynänjälki, jos kielikin soljuu vapaana.
Siinä missä tyttöystävän rajoittamanakin karju Wagner porskuttaa, toimistorotta Virtanen piiskuttaa. Itsevarmuudessaan sika myy sen kummempia ajattelematta sielunsa paholaiselle ja vierailee helvetissä, kun Virtanen vaimoineen puolestaan paahtaa itseään talvisen lomaviikon ajan etelän auringossa.
Arki on kuitenkin päällimmäisenä noilla molemmilla, vaan ei kissalla. Sen ynnä hännän surrealismia ja absurdismia ei sido sitten mikään.