Suomen Kansallisooppera. Umberto Giordano: Andrea Chénier. Musiikin johto Kari Tikka, ohjaus ja visualisointi Giancarlo del Monaco, rooleissa mm. Alberto Cupido, Jorma Hynninen ja Päivi Nisula. 6. esitys 15.12.
Niin siinä sitten kävi, että Jyrki Anttila, jonka roolikuvalla myytiin Kansallisoopperan tämänsyksyistä Andrea Chénier -tuotantoa, ei laulanut nimiroolia ensi-illassa sen enempää kuin missään muussakaan esityksessä. Rohkenen pitää tapausta ainutlaatuisena oopperan historiassa.
Vallan toiset tenorit joutuivat tuleen, kuka milläkin menestyksellä. Eräistä julkisista haukuista on jo ehtinyt kehkeytyä makoisa oopperaskandaali. Tällä kertaa on ilo siirtyä kehujen puolelle.
Anttilaa tuuraamaan saatiin italialainen Alberto Cupido, joka on vanha kettu nimenomaan veristisen oopperan kuvioissa.
Hänen ensimmäinen aariansa jäi kokeneen oopperatyöläisen rutiinisuoritukseksi, mutta myöhemmin lauluun ilmaantui kimmellystä, reaktiovalmiutta, jopa nuoren runoilijan innostusta, kuten asiaan kuuluikin.
Andrea (André) Chénier oli todellinen ihminen Ranskan vallankumouksen aikaan, kuten muutamat muutkin oopperan henkilöistä.
Kertoessaan nuoresta runoilijasta ooppera luo uuden maailman saattamalla faktan ja fiktion keskinäiseen korrelaatioon.
Ja, kuten dramaturgi Juha Koivisto huomauttaa ohjelmalehtisessä, säveltäjä onnistuu saamaan vallankumouksen olennaiseksi osaksi musiikkia; se on kuin yksi oopperan päähenkilöistä.
Tätä mukaansa tempaavaa kietoutumista Giancarlo del Monaco korostaa ohjauksessaan onnistuneesti, jos kohta yksityiskohdat eivät täysin vakuuta.
Upeista lavanäkymistä mainittakoon häikäisevä tableau, jossa vallankumouksen huumaama väki rinnastuu niihin joukkoihin, jotka aikanaan kailottivat kehotuksia naulita ristille.
Naispääosasta huolehtinut Päivi Nisula omasi aitoa ilmaisupainetta ja niinpä esimerkiksi kaunis duetto toisessa näytöksessä koskettaa kuulijaa. Korkealla alueella ääneen ilmaantuu myös turhaa fyysistä painetta, josta pitäisi päästä eroon.
Jorma Hynninen tärkeässä palvelija-vallankumouksellisen roolissaan osoittaa samaa uudestisyntymisen "ihmettä" kuin viime keväänä Tampereen Otellossa. Äänen jalo sointi vangitsee; lisävivahteita kylläkin kaipasin mietiskelevään aariaan Nemico della patria.
Ehkäpä asia on yhteydessä, että kapellimestari Kari Tikka monista hyvistä hetkistä huolimatta, ei vielä ollut täysin sinut partituurin kanssa.
Giordanon oopperan tuottaminen oli hyvää ohjelmistopolitiikkaa Kansallisoopperan taholta. Solistipolitiikassa lienee tarkistamisen varaa, kuluvan syksyn tapahtumien perusteella.