Kaikki maailman odotukset kohdistuvat nyt G20-kokoukseen. 20 maan ryhmä, joka kokoontuu Lontoossa 2. huhtikuuta, edustaa sentään kahtakolmasosaa maailmantaloudesta. Jäsenten Kiinasta EU:hun ja Brasiliaan on myös luvattu tekevän "kaikki tarvittava" maailmantalouden kohentamiseksi.
Aikaa Suurelle Pelastusoperaatiolle on varattu perin niukasti. Yhdessä päivässä pitäisi käsitellä niin johtajabonukset, veroparatiisit kuin koko rahoitusalan vakautusuudistuksetkin. Fiasko on siis hyvin mahdollinen. Ellei sitten keskitytä olennaiseen, kuten siihen, että tuplataan valuuttarahaston IMF:n tukipotti kehitysmaita varten ja tehostetaan lavealla rintamalla kuluttajien kysyntää.
Alkuviikosta tuli kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin. Maailmaa on siitä lähtien viety eikä kukaan tiedä minne. Samalta tuntui varmaan 1933. Tuolloinkin valtiot yrittivät sopia talousasioista Lontoossa. Kokous kesti viikkoja. Lopputuloksena oli raastava kauppasota.
Tällä kertaa ohjaksia pitelee muutosjohtaja Barack Obama. Hän taas kääntää tankkeria niin rivakasti uudelle kurssille, että maailmanpoliisin ennakoidaan yrittävän ohjata muita jo talousasioissakin. Jännitteitä on kuvailtu osuvasti sukupuolirooleilla: Yhdysvallat on tosimies Marsista, Eurooppa kuin päättämätön Venus.
EU on puuhastellut vuosia yhteistä ulkopolitiikkaa. Sen sijaan finanssipoliittisia linjauksia, joita nyt kaivattaisiin, on vältelty visusti. Euroopan Keskuspankkikin on pitäytynyt lähes näkymättömissä pikku koronlaskuillaan.
Pientä eloa on tosin havaittavissa. Euromaita velvoittavat Maastrichtin kriteerit, kuten valtion velkataso ja budjettivaje, ovat joutuneet niin koville, että varalta on hahmoteltu - vakauskriteerien vastaisia - yhteistoimia pahimpaan pulaan joutuneille. Ongelmissa ovat etenkin Irlanti, Kreikka ja Italia. Apu voisi koskea lainoja, joita painavat raskaat riskilisät.
Britannian pääministeri Gordon Brown taas pyysi vallan anteeksi sitä, ettei hän tajunnut suhtautua kriisiin alusta alkaen tarpeeksi vakavasti.
Erityisesti vitkastelusta on kuitenkin syytetty Saksaa, Euroopan talousmoottoria. Liittokansleri Angela Merkelin kädet vaikuttavat sidotuilta syksyn liittopäivävaalien alla. Velkaantuminen pelottaisi äänestäjiä. Silti ei Berliinissäkään ole istuttu toimettomana. Pankkituen sekä kuluttajien kysyntää kasvattavan elvytysavun on arvioitu nousevan 1,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
IMF suosittaa Yhdysvaltojen kanssa, että G20 sitoutuisi tänä ja ensi vuonna kahden prosentin elvytysosuuteen suhteessa maailman bruttokansantuotteeseen. Yhdysvalloissa osuus on toistaiseksi kaksi prosenttia suhteessa omaan bruttokansantuotteeseen. Vain Kiina kipuaa elvytyspaketillaan yli kolmen prosentin rajan. Ranskassa elvytykseen suunnataan alle prosentti, Italiassa tuskin mitään.
Tasapuolisuuden nimissä pitäisi laskuihin lisätä se, että EU:ssa maksetaan sosiaaliturvaa, joka menee suoraan kulutukseen.
Solidaarisuudella on taipumus hälvetä hädässä. Ranskakin on luvannut miljardeja autoteollisuudelle, mutta vain Renaultin Ranskan työpaikkojen säilyttämiseksi, tshekit pitäkööt huolta itsestään. Maailmanpankin mukaan puhtaat paperit saavat päätään nostavan protektionismin aikana enää harvat: Saudi-Arabia, Japani ja Etelä-Afrikka.
arja.mikkola@kaleva.fi