Itä-Lappi on ikuisuusaiheiden luvattua seutua. Vuotoksen altaasta on puhuttu puoli vuosisataa, eikä kauas siitä jää Soklin kaivoskaan. Sekin nimi löytyy otsikoista jo vuosikymmenten takaa.
Mutta toisin kuin Vuotoksen kohdalla, Sokli elää nyt ratkaisun hetkiä. Norjalaisen lannoitejätin Yaran on määrä jo aivan kohta päättää kaivoksen avaamisesta. Esiintymän rikkaus ei ole ongelma, eikä Yaran vakavaraisuus. Kaikki edellytykset Soklin avaamiselle ovat olemassa, paitsi yksi: kukaan ei näytä vielä tietävän, kuinka tavara oikein kuljetetaan maailmalle Itä-Lapin syrjäisimmästä kairasta.
Tarvitaan pitkä uusi korpirata, jonka linjaukselle on tehty neljä vaihtoehtoa. Niistä annettujen lausuntojen johtopäätös on selkeä. Mikään ei kelpaa. Vastaan tulevat joko ympäristöarvot tai poromiesten edut, yhdessä tai erikseen.
Näin siis on päästy pattitilanteeseen juuri ratkaisun alla. Se saattaa jättää Yaralle käsiin vain yhden vaihtoehdon, jos kaivos yleensä aiotaan avata. Yhteys rakennetaan suoraan rajan yli itään Kovdoriin, jonne silloin menee myös merkittävä osa työpaikoista.
Suomen päätöksentekokoneiston ei pidä edesauttaa sitä tulosta, että norjalaisyhtiö imee Lapista raaka-aineen rikastaakseen sen Venäjällä ja viedäkseen Venäjän kautta maailmalle. Jos Sokli avataan, sen työllistävien vaikutusten on tultava täysmääräisesti Pohjois-Suomen hyödyksi, sekä Itä-Lappiin että Perämeren satamiin.
Muuten Sokli jää muistuttamaan jonkinlaista siirtomaataloutta.
Mutta mikä neuvoksi, jos sopua ratalinjauksista ei synny?
On jokseenkin käsittämätöntä, että edessä on äkkiä aikapula ja hirveä kiire. Olisi voinut kuvitella, että Soklista jahkattujen vuosikymmenten aikana olisi mainiosti ehtinyt selvittää mahdollisen ratalinjauksen ja käydä väistämättömän valituskierteenkin läpi. Mutta ei, aikataulu on nyt kireä kuin viulunkieli, jos kaivos aiotaan avata jo muutaman vuoden kuluessa.
On ilmeistä, että Natura-alueen halkaisu ei ole tässä aikataulussa mahdollista. Kyse on lainsäädännöstä, jota ei voi ohittaa poliittisilla mielipiteillä, vaan vain aikaa vievän prosessin kautta. Kaivosyhtiö ei ala EU:n kanssa inttämään luontoarvoista. Silloin kärsijöiksi jäisivät poromiehet, joiden kiivas vastarinta voi tulehduttaa tunnelmat Sallan suunnalla pahasti.
Helppoa ratkaisua ei ole, mutta Itä-Lapin työllisyys tarvitsee Soklia kipeästi. Silloin on pystyttävä katsomaan kokonaisuutta ja tekemään sen vaatimat ratkaisut. Sellaista varten maassa on hallitus.