Hallituksen tavoite helpottaa irtisanomisia pienyrityksissä on johtamassa uuteen työmarkkinarähinään.
On valitettavaa, että keskustelu menee uhoiluksi, jossa vastapuolen perusteluja ei edes haluta ymmärtää.
Käytännössä koko vaalikauden kestänyt vääntö hallituksen ja palkansaajajärjestöjen välillä on viime päivinä ottanut taas uusia kierroksia. Taustalla on hallituksen tavoite muuttaa työsopimuslakia niin, että irtisanomisperusteet alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä kevenisivät.
Ei ole yllätys, että aie hiertää SAK:ta ja STTK:ta. Kiista sai nyt uutta roihua, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi viikonloppuna Ylessä, että hallitus pitää kiinni esityksestään.
Lausuntokierroksella kuultu palaute tosin otetaan huomioon, Sipilä lupasi. Eduskuntaan esityksen on määrä tulla marraskuussa.
Maanantaina reagoivat sekä SAK että STTK. Kummankin keskusjärjestön jäsenliitot alkavat valmistella vastatoimia. Ne lienevät perinteisiä työtaistelutoimia, joista tässä tapauksessa kärsivät lähinnä ulkopuoliset.
Hallituksentavoite on saada pienten yritysten työllistämiskynnystä matalammaksi. Logiikka on se, että pienet yritykset rohkaistuvat työllistämään helpommin, jos selvän virherekrytoinnin sattuessa irtisanominen ei olisi liian monen mutkan takana.
Perustelu tuntuu järkevältä. Pienissä yrityksissä epäonnistuminen työntekijän valinnassa voi olla iso ongelma niin omistajalle kuin muillekin työntekijöille.
Täyttä selvyyttä ei tosin ole siitä, missä määrin lainmuutos todella lisäisi työpaikkoja. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan työllistymismahdollisuuksia tulisi lisää, mutta työllisyyden kokonaistasoa uudistus tuskin heilauttaisi.
Lakiehdotuksen toteutuminen toisi työnantajille mahdollisuuden henkilöperusteiseen irtisanomiseen, jonka voisivat laukaista muun muassa työvelvoitteiden laiminlyönti, työaikojen noudattamatta jättäminen tai työnantajan ohjeiden vastainen toiminta. Samoin perusteena toimisi työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen.
Arkijärjellä ajatellen noiden kriteerien huomioon ottamisen ei pitäisi olla kenellekään työntekijälle mahdotonta. Ja jos ne ovat, työnantajalla pitääkin olla oikeus tarttua toimiin.
SAK puhuu nyt ”pärstäkerroinirtisanomisista”. Sellaisiin mahdollinen uusi laki ei saa johtaa.
Työntekijän ärsyttävyys ei voi olla syy antaa potkuja. Työpaikan epäkohdat pitää vastakin uskaltaa nostaa esiin. Siksi laki pitää kirjoittaa sellaiseen muotoon, ettei se mahdollista työnantajan mielivaltaa.
Palkansaajaleirillä vaikuttamisen paikka on kiistatta nyt, kun esitys ei vielä ole valmis. Parhaassa tapauksessa kiistasta on rakennettavissa toimiva kompromissi. Se edellyttää vastaantuloa myös hallitukselta.
Valitettavasti juuri nyt kompromissin synty ei ole lähelläkään. Kiista on ideologisoitunut, ja vaalien läheisyyskin näkyy.
Kovimmissa palkansaajaleiristä kuuluvissa huudoissa ei näy erityistä ymmärrystä pienyrittäjiä kohtaan. Eivät nämä palkkaa ihmisiä voidakseen heidät sitten sopivassa käänteessä ilkeyttään irtisanoa.