Niin sanottu sokeriuudistus tulee EU-komission ratkaistavaksi ensi viikolla. Kyseessä ei vielä ole lakiuudistus, vaan tiedonanto reformista, jota on kiteytetty viime vuonna esiteltyjen kolmen vaihtoehdon perusteella. Varsinaista lakia ennakoidaan loppuvuodesta ja toimeenpanoa on kaavailtu vuodelle 2006.
Sokeri on viimeinen listalla, jonka myötä EU muokkaa maatalouspolitiikkaansa uuteen uskoon. Viime kesänä komissio selvisi niin sanotusta CAP-uudistuksesta, jolla rukataan lähinnä viljan, lihan ja maidon tukiperusteita. Lisäksi on kehitetty Välimerenmaiden tuotteiden subventiojärjestelmää, siis lähinnä oliiviöljyä ja tupakkaa varten.
Nyt siis pitäisi supistaa Euroopan sokerituotantoa. Sokeri on vuosikaudet muodostanut erikoisen, mutta myös ilmeisen toimivan markkinajärjestelmän. EU myöntää viljelykiintiöt suoraan teollisuuden käsiin. Edes sokerituet eivät kierrä EU-kassan kautta, vaan niitä pyöritetään sokeriteollisuuden ja viljelijöiden omin keinoin. Loppulaskun maksaa tietysti kuluttaja.
EU:n valkosokeri on kolme kertaa kalliimpaa kuin sokeri maailmanmarkkinoilla. Paineita aiheuttaakin se, että EBA-sopimuksen (kaikkea paitsi aseita) mukaan myös sokeri virtaa tullivapaasti EU-markkinoille maailman köyhimmistä kehitysmaista vuodesta 2009 lähtien.
Maatalouskomissaarin esityksen perusteella sokerin hinnan pitäisi nyt laskea kolmanneksella. Tuotantokiintiöitä olisi alennettava 16 prosenttia. Viljelijöiden tuki leikattaisiin 60 prosenttiin.
Vaan kovimman huolen aiheuttaa ehdotus, jonka mukaan viljelykiintiöitä voisi haluttaessa siirtää maarajojen ulkopuolelle.
Suomessa sokerijuurikasta tuotetaan etupäässä Varsinais-Suomessa ja peltoalaa on käytössä vain noin 30 000 hehtaaria. Eli jos tilannetta verrataan kokonaisuuteen - 2,2 miljoonaan peltohehtaariin - kutistuu sokerijuurikkaan merkitys pariin prosenttiin.
Suomessa on kuitenkin koko sokerituotanto yksissä käsissä, tanskalaisella Daniscolla. Se voisi siis jatkossa EU:n tuella poistaa vähätuottoisimmat peltokiintiönsä - ja samalla myös jalostuksen - siirtämällä osuutensa vaikkapa Ruotsiin tai Tanskaan.
Jotakin on tehtävä ristiin rastiin subventoidulle EU-tuotannolle, myönnetään MTK:ssakin. Mutta tilanne on monimutkainen. Suomen omavaraisuus on jo nyt alhainen, lähes kolmannes sokerinkulutuksesta on tuonnin varassa. Uudistus laskisi monen tuotteen kotimaisuusastetta.
Oikeudenmukaisuus maailmankaupassa vaatii länsimaiden tukiviljelijöiltä vielä uhrauksia. Mutta perin ongelmallista olisi, jos EU nyt itse sinetöisi järjestelmän, jolla se automatisoisi ensi kertaa historiassa sen, että kiintiöt keskittyvät yhteisön parhaille viljelyalueille. Maatalouskomissaari tuntuu pyrkivän sokerin nimissä tällaiseen ennakkotapaukseen. Näin vietäisiin jäseniltä oikeus harjoittaa haluamaansa maataloutta.
Suomella on koko joukko kohtalotovereita. Eniten sokeriuudistus uhkaa Suomen ohella Välimeren maiden sekä Irlannin, Latvian, Liettuan ja Puolan juurikastuotantoa. Virossa ei kiintiötä ole. Ranska ja Saksa taas hyötyisivät uudistuksesta.
Niinpä ainakin MTK:n vasta Brysselistä palannut sokerivaltuutettu vaikuttaa huojentuneelta: isolla osalla jäsenmaista on paljon hampaankolossa ehdotusta vastaan. Joten toistaiseksi sokeriehdotus näyttäisi sisältävän enemmän täkyjä kuin tärppejä.
Tärkein toteutettava onkin hinnanalennus. Vaan kuluttajahintoja monimutkainen operaatio tuskin auttaa alemmas.