Suomi tyrmistyi EU:n sokeripäätöksestä. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ei kuitenkaan jää jyrättynä maahan makaamaan. Hän sisuuntui ja usuttaa koko Suomea näyttämään unionille, että kiloakaan sokerintuotannosta ei vähennetä.
Nelivuotias tyttärenpoika aneli äskettäin Brysseliin lähteneeltä Anttilalta: "tuo, mamma, kunnon konari (leikkikonekivääri)".
Anttilalla on pian edessään sokeria vaikeammat taistelut, mutta näin järein asein hän ei lähde kamppailuun 141-tuesta, maitokiintiöistä ja luonnonhaittakorvauksista. "Lähtökohta on, että periksi ei anneta."
Sokeripäätös on ministerin mukaan yksittäinen poikkeustapaus. Sen perusteella ei maatalouden tulevia päätöksiä tehdä.
"Sokerista ei alkanut Suomen maatalouden alasajo", Anttila vakuuttaa.
Hänestä tilanne pitää nyt kääntää toisin päin. "Sanon, että näytetään suomalaiset EU:lle, että sokeri ei meiltä lähde. Tämän pitää sisuunnuttaa meidät."
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) "sisuuntui" sen verran, että ilmoitti eduskunnan kyselytunnilla Suomen suhtautumisen EU-komissioon muuttuvan. Hän ei vain sanonut miten.
Suomi ei lisäisi maitokiintöitä
Sirkka-Liisa Anttila valmistautuu täyttä höyryä eteläisen Suomen 141-tukineuvotteluihin ja EU:n maatalouspolitiikan terveystarkastukseen.
"Luvassa on kovaa vääntöä maitokiintiöistä", hän sanoo.
Kiintiöistä on tarkoitus luopua vasta vuonna 2015, mutta niistä keskustellaan jo marraskuussa maatalouden terveystarkastuksen ensimmäisten raporttien yhteydessä.
"Keskustelu nousee sitä, että Euroopassa ja maapallollakin kaikki voi-, vilja-, maitojauhe- ja juustovarastot ovat lähes tyhjiä. Euroopassa on tällä hetkellä neljän-kuuden viikon omavaraisuus. Tänäkin vuonna Eurooppa on viljan alituotantoaluetta eli viljaa joudutaan tuomaan. Tästä seuraava kova kysyntä lisää suuresti EU-komission houkutusta lisätä maitokiintiöitä", Anttila selvittää.
Suomi ei tätä kannata.
"Tämä on erittäin suuri kysymys. Meillä maitokiintiö on ollut esimerkiksi navettainvestoinnin ehdoton ehto."
Anttilalla on jo yksi ajatus itämässä: kiintiöiden hankkimiseen tulisi kolmen vuoden siirtymäaika.
"Siinä on erittäin paljon mietittävää, miten asia hoidetaan, jotta kiintiön lunastaneet eivät menetä kohtuuttomasti. Toisekseen emme voisi enää lisäisi niiden viljelijöiden rahanmenoja, jotka jatkossa investoivat. Maitokiintiövaatimusta on pakko harkita uudelleen", Anttila sanoo.
Hän huomauttaa, että Suomessa tilanne on sikälikin erikoinen, että etelässä on 11 prosenttia käyttämättömiä kiintiöitä, mutta c-alueella eli Pohjois- ja Itä-Suomessa niistä on huutava pula.
Syrjässäkin pitää pystyä tuottamaan
EU:n maatalousneuvostossa pari viikkoa sitten Puolan valtuuskunta esitti, että maitokiintiöitä lisättäisiin. Enemmistö, Suomi suurten maiden joukossa, katsoi, että näin ei tässä vaiheessa tehdä. Tähän komissaarikin suostui.
Anttila sanoo, että ennen maitokiintiöihin puuttumista täytyy saada ratkaistua se, millä tavalla maidontuotannon jatkumisesta huolehditaan EU:n syrjäisimmilläkin alueilla, jos kiintiöjärjestelmä aikanaan poistuu kokonaan.
"Suomi ei olosuhteistaan johtuen pysty kilpailemaan yhteismarkkinoilla unionin parhaiden tuottajien kanssa. Kiintiöt ovat turvanneet sen, että meillä on oikeus tuottaa maitoa. Kiintiöillä on myös jaettu tuotanto-oikeutta oikeudenmukaisesti viljelijöiden kesken."
Anttilan ja Suomen lähtökohta on tiukasti se, että jatkossakin EU:ssa pitää säilyttää tuotantoon sidottu tuki maidossa ja naudassa.
EU:n maatalouskomissaarilta on herunut tälle ymmärtämystä, vaikka hän muuten ajaa tiukasti sitä linjaa, että tuen ei pidä ohjata tuotantoa.
Ratkaisu häämöttää 141-tuesta
Suomen eteläisessä osassa maksettavasta 141-tuesta häämöttää ratkaisu vielä tässä kuussa. Anttilan mukaan pian päästään puhumaan tuen tasosta.
Neuvotteluista komission kanssa tulee Anttilan mukaan vaikeat.
Suomelle tärkeä tuki on katkolla vuoden vaihteessa. Komissiossa on halua ajaa siirtymäajaksi sovittu tuki asteittain alas. "Jo nyt ollaan kipurajalla. Nollatuki olisi täysin mahdoton", Anttila sanoo.
Neuvotteluja mutkistaa naapurimaan Ruotsin vastustava kantaa. Anttila aikookin käydä vielä lisäkeskusteluja ruotsalaisten kanssa.
Pohjoisen ja itäisen Suomen maataloustuki eli 142-tuki on pysyvä ratkaisu. Sen normaali vuositarkastelu on menossa, mutta Anttilan mukaan kaikki on kunnossa.
Anttila korostaa, että Suomea ei voi verrata unionin parhaisiin alueisiin, vaan tuissa pitää ottaa huomioon luonnonolosuhteet ja kasvukauden pituus.
"Eniten minua harmittaakin se, että näiden realiteettien tunnustaminen ja mukaan ottaminen EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan on niin vaikeaa."
Se, että Suomi piti jakaa kahtia siksi, että maan sisällä täytyy olla erilaisia tukialueita, on Anttilan mielestä "aivan hölmö ajatus".
Peltotukien
merkitys kasvaa
Paljon vahdittavaa Suomella Anttilan mukaan on myös siinä, että koko Suomi säilytetään LFA-tuen eli luonnonhaittatuen piirissä. Tukea ollaan uudistamassa vuonna 2010.
Anttila lähtee siitä, että tuen tasoa pitää myös saada korkeammaksi.
"Yläraja on saatava riittävän korkealle. Nyt katto on 250 euroa hehtaarilta. Raja pitää saada nousemaan, jotta voidaan tehdä oikeudenmukaisuutta myös maan sisällä. "
Anttila perustelee tuen merkitystä sillä, että tulevaisuudessa kaikkein suurimmat ratkaisut tehdään peltotukien kautta.
Jos tuotannon ja tuen yhteys katkaistaan, Suomessa varsinkin pohjoisilla alueilla LFA:n merkitys kasvaa.
"EU-ratkaisut ohjaavat vääjäämättä siihen, että maitoa ja naudanlihaa lukuun ottamatta tuki tulee pellon kautta tai jonkun muun kuin eläinten kautta."
Hedelmä ja vihannesuudistuksessa Suomea jo kuritettiin. Hehtaariperusteista siemen- ja ruokaperunan tukea saadaan maksaa enää vuoden 2011 loppuun asti.
"2012 jälkeen tuki pitää hoitaa kansallisten tukien kautta. Tukea ei ole kielletty, mutta sen muotoa pitää muuttaa", Anttila selventää.
Hän korostaa, että perunaviljelijöiltä ei olla ottamassa tukea pois. "Päin vastoin. Sitä tarvitaan jatkossakin."
Sokeripäätös ei pakota meitä mihinkään
Sokerikeskustelussa on Anttilan mukaan unohtunut kokonaan yksi asia: miksi EU alentaa sokerituotantoaan?
Se juontaa vuosien 1999 ja 2002 sopimukseen ja päätökseen, jolla EU raivaa kuusi miljoonaa tonnia tilaa kehitysmaasokerille. Noita päätöksiä tehtäessä pääministerinä istui Paavo Lipponen (sd.) ja maatalousministerinä Jari Koskinen (kok.).
"Siitä minulla on mieli hyvä tässä sokeriasiassa, että kaikki tehtiin, mitä voitiin. Ei tarvitse katua", Anttila toteaa.
"Nyt täytyy muistaa, että päätös ei pakota Suomea mihinkään. Meidän ei enää tarvitse antaa kiloakaan, jos emme halua. Suomi on vähennysosuutensa jo tehnyt. Mietinkin, lähettäisikö jokaiselle sokerijuurikkaan viljelijälle kehotuskirjeen jatkaa tuotantoa", Anttila sanoo.