Se oli upea itsensä voittamisen tunne, kun sormet alkoivat taipua ja sain sointuja aikaiseksi", kertoo Sari Taajoranta, 40. Hän toteutti kolme vuotta sitten vanhan haaveensa ja varasi ajan kitaratunnille.
"Aluksi jännitin kauheasti. En löytänyt kitarasta edes C-duuri -asteikkoa. Mutta tällä iällä sitä ei enää pelkää nolata itseään! Olin päättänyt kokeilla, ettei tarvitse sitten kiikkustuolissa katua", Sari virnistää.
Yhä useampi aikuinen on lähtenyt Sarin tavoin muuttamaan sisällään kuplivaa musiikkia säveliksi.
"Aikuisopiskelijoiden määrä on koko ajan nousussa. Meillä on useita seitsenkymppisiäkin opiskelijoita. Miehiä ja naisia käy tunneilla yhtä lailla", sanoo Minna Leimi Uusi musiikkikoulu 2000:sta.
Leimin mukaan motiiveja soittotunneille tuloon on yhtä monia kuin on persooniakin.
"Eräskin asiakas ilmaisi hauskasti haluavansa kitaratunneille opiskelemaan keski-iän bluesia. Eräs pianisti oli opetellut vuosikymmenten aikana viisi Bachin inventiota ja halusi nyt laajentaa eri säveltäjään. Jonkun toiveena oli oppia soittamaan vain ne tulipunaruusut. Sitten on niitä, jotka alkavat näppäillä kitaraa romanttisissa aikeissa", Leimi hymyilee.
Eivätkä käytännölliset tavoitteetkaan ole poissuljettuja. Soittotunnit kasvattavat esiintymisvarmuutta. Laulutunneilta voi löytyä apu puhetyöläisen ääniongelmiin.
"Hyvä motiivi on myös aloittaa soittoharrastus yhtä aikaa lapsen kanssa. Nuorta oppilasta motivoi hyvin paljon myös vanhempien kiinnostus musiikkiin", Leimi vihjaa.
Pekka Saavalainen, 35, kuuluu niihin, jotka ovat vaihtaneet instrumenttia myöhemmällä iällä. Lukioikään asti hän puhalteli ahkerasti huilua. Kolmenkympin kynnyksellä iski kitarakuume.
"Ensin sosialisoin pikkuveljen kitaran ja aloin rämpyttämään sillä klassista. Sitten tarttui mukaan sähkökitara kanikonttorista. Aluksi soittelin itsekseni, mutta huomasin, että oppiminen junnasi paikallaan."
Pekka Saavalaisen mukaan soittotunneilla käynti auttoi harjoittelemaan paljon järjestelmällisemmin.
"Oli järkevää, että soittotunnilla keskityttiin aluksi perustekniikkaan. Kotona voin soitella mitä mieli tekee", Saavalainen sanoo. Tällä hetkellä hän tapailee antaumuksella tunnettuja jazzsooloja.
Liikuntaa harrastava Saavalainen nauttii kitaransoitossakin siitä, että saa fysiikkansa toimimaan.
"Huonoja puolia tässä harrastuksessa ei oikeastaan ole. Mitä nyt tyttöystävä on joskus huomautellut, kun jämähdän koko illaksi sohvan nurkkaan jammailemaan", Pekka Saavalainen summaa.
Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen professori Leena Hyvönen tuntee aikuisen musiikinharrastajan haasteet.
"Sormien hallinta ja koordinaatio tuottavat aikuiselle vasta-alkajalle vaikeuksia. Mutta nämä vaikeudet eivät ole ylittämättömiä. Nykyaikainen soitonopetus lähtee siitä, ettei tulkintojen tarvitse kuulostaa samanlaisilta."
Hyvösen mielestä esimerkiksi laulun säestämisen oppiminen on aikuisiällä aivan realistinen tavoite. Hän kannustaa lähtemään liikkeelle improvisoiden ja tarttumaan nuotteihin vasta myöhemmin.
Sari Taajoranta on samoilla linjoilla. Musisointi on ollut hänelle leikkivän lapsen löytämistä itsestään.
"Tätä voi tehdä kokeilumielellä ilman itsekritiikkiä. Leikin voi myös lopettaa ja kokeilla jotain muuta." Itse hän kokee laulun tällä hetkellä omimmaksi instrumentikseen.
Eräs klarinetin soittoa kokeillut herrasmies pitää kokemustaan arvokkaana, koska se herkisti korvat musiikin sävyille ja rakenteille. "Saan musiikin kuuntelusta nyt enemmän, kun olen kokeillut soittamista itse", hän sanoo.