Pääkirjoitus

Soit­to­kun­ta kuuluu Ouluun

Pohjan sotilassoittokunta pysyy Oulussa, mikäli pääesikunnan tiedotusosaston sotilasmusiikin kehittämisestä esittämiä suuntaviivoja noudatetaan. Soittokuntien asemaa pohtivalla toimikunnalla on kuitenkin mielessään aivan muut suunnitelmat.

Pohjan sotilassoittokunta pysyy Oulussa, mikäli pääesikunnan tiedotusosaston sotilasmusiikin kehittämisestä esittämiä suuntaviivoja noudatetaan. Soittokuntien asemaa pohtivalla toimikunnalla on kuitenkin mielessään aivan muut suunnitelmat.

Sotilasmusiikin tärkein tehtävä on maanpuolustustahdon ylläpito ja kehittäminen musiikin keinoin kansalaisten keskuudessa, todetaan pääesikunnan tiedotusosaston muistiossa, joka on tarkoitettu antamaan suuntaviivoja toimikunnalle. Sotilasmusiikilta edellytetään muistion mukaan monipuolisuutta ja ajan mukana elämistä. Valtakunnallinen kattavuus ja sidosryhmät on säilytettävä sekä pyrittävä laajentamaan yhteistyökumppaneiden määrää.

Linjaukset ovat erinomaisia. Muistion sanoma sointuu hyvin yhteen sen kanssa, mitä puolustusvoimien edustussoittokunnan, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä on sanonut: sotilassoittokuntien tärkeimmät tehtävät hoidetaan kasarmien porttien ulkopuolella.

Pohjan sotilassoittokunta Oulussa on kunniakkaasti jo 60 vuoden ajan pitänyt huolta niistä tehtävistä Pohjois-Suomen suurimmassa kaupungissa, koko Pohjois-Pohjanmaalla ja muuallakin pohjoisessa. Soittokunta koostuu kapellimestarista alkaen erinomaisista ammattilaisista.

Oulussa muistetaan yhä hyvin se, mitä sanottiin Pohjan Prikaatin lakkauttamisen yhteydessä muutama vuosi sitten puolustusvoimain korkeinta johtoa myöten. Silloin annettiin ymmärtää, että soittokunnan poissiirtoa Oulusta ennakoineet olivat kohtuuttoman epäluuloisia ja kytkivät yhteen vääriä asioita. Sotilassoittokunta jäi Ouluun maanpuolustustahdon takeeksi ja puolustusvoimain arvostuksen ylläpitämiseksi Pohjois-Pohjanmaalla, vaikka varuskunta siirtyi Kajaaniin.

Perustelu oli oivallinen, mutta sitä ei tunneta taholla, jonka mielestä "on perin kummallista, jos soittokuntaa ei sijoiteta valmiusyhtymän yhteyteen". Tuollainen lause sisältyy sotilasmusiikkialan tulevaisuustyöryhmän ensimmäisestä kokouksesta kirjoitettuun muistioon. Se ei kylläkään näytä perustuvan kenenkään sanomisiin. Sijoitustiloista esitettyä arviota parempia perusteita lauseelle ei esitetä eikä niitä ole olemassakaan.

Heti seuraavassa lauseessa Tamperetta pidetään parhaana sijoituspaikkana Hämeen ja Satakunnan alueista vastaavalle soittokunnalle. Tampereella ei ole valmiusyhtymää eikä muutakaan varuskuntaa, mutta se on hyvä sijoituspaikka sotilassoittokunnalle siinä missä on Oulukin omalleen.

Valmiusyhtymissä sen enempää kuin muuallakaan puolustusvoimissa ei ole koulutusta, jolla valmistuttaisiin sotilassoittajaksi. Soittajien rekrytointi tapahtuu nykyisin siviilistä. Mahdollisuudet ovat parhaimmat siellä, missä musiikkielämä on monipuolista. Soittajien pestaus Oulussa on helpompaa kuin monella muulla paikkakunnalla.

Oulun sotilassoittokunnassa on 20 virkaa, joiden täytössä ei ole ollut vaikeuksia. Kajaanissa Kainuun ja Rovaniemellä Lapin sotilassoittokunnissa on kummassakin 14 virkaa.

Kysyntää Pohjan sotilassoittokunnalla riittää. Vuonna 2001 se esiintyi 174 ja viime vuonna 160 kertaa. Myös tänä vuonna esiintymisiä on ollut keskimäärin joka toinen päivä. Pohjan soittokunta pystyy vastaamaan kysyntään myös silloin, kun tarvitaan pienyhtyeitä ja solisteja. Mitä järkeä olisi hajottaa tai siirtää hyvin toimiva soittokunta pois isosta kaupungista, jossa sitä arvostetaan ja jossa se tekee hyvää maanpuolustustyötä?