Tomohiro Kono lienee melko tavallinen japanilainen mies. Juo perjantaisin matalan pöydän ääressä sakea ja suututtaa itsensä katsomalla pöljää tv-visailua.
Todennäköisesti hän pukeutuu siististi. Kooltaan hän on ehkä lyhyempi kuin eurooppalaiset keskimäärin, mutta sekös menoa haittaa. Kovin usea meikäläinen ei tohtori Konoa tunne, ainakaan vielä.
Kono käy töissä Tokion yliopiston biologian laitoksella. Helppo kuvitella, että hän on erittäin innostunut työstään, kuten kuka tahansa partenogenesiksen parissa puuhaileva.
Partenogenesis on suomeksi neitseestä sikiäminen. Moista on pidetty nisäkkäillä luojan kiitos mahdottomana. Tähän asti.
Ei kauan sitten Kono onnistui laboratoriossa hedelmöittämään hiiren. Sellainen ei tietenkään ole mikään ihmeellinen tapaus, niillä on siellä voimakkaat mikroskoopit laittaa vaikka hyttynen tiineeksi.
Ihmeellistä on tämä: jälkeläisen alkuun laittamisessa ei ollut tarvittu hiirimiestä.
Ei edes urokselta pipettiin napattuja siittiösoluja. Myös naaraan omat kromosomit riittivät pienellä värkkäilyllä. Hiirivauva nimeltä Kaguya sikisi neitsyestä.
Ja mitä hiiret edellä, sitä naiset perässä.
Kautta aikojen miehiä on tarvittu kahteen tehtävään. Itkemään kädet pystyssä Kimin huonoa formulatuuria ja siittämään lapsia. Edellinen vie aikaa parisen tuntia, jälkimmäinen viitisen sekuntia.
Tohtori Konon tekosen jälkeen miehen merkitys vähenee ratkaisevasti, tipahtaahan suvunjatkaminen päiväjärjestyksestä. Tokion tiedemies ei taida aavistaakaan, millaisen Pandoran työkalupakin hän tuli naisille avanneeksi.
Naiset vapautuvat miehistä. Mies joutuu tiskaamaan, silittämään, liottamaan sinappia kauluksesta, tulemaan töistä ajoissa. Tarttumaan siihen tehtävään, minkä vaimo osoittaa.
Miestä kaivataan enää satunnaiseksi ilosonniksi, johon on pumpattu litra silikonia. Muodokkaille miehille aletaan tehdä kadulla ehdotuksia.
Miehelle ei sallita kasvua ihmisenä.
Päänsärky on ainoa mihin raavas mies voi enää vedota saadakseen vähän omaa aikaa.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi