Kiureli Sammallahti liikkuu sujuvasti niin Helsingin teattereissa kuin etnomusiikkipiireissäkin. Saamelaisia juuria omaavan nuoren muusikon
kestoinnostuksen kohde on Intia. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla opiskeleva Sammallahti haluaa paitsi edistää intialaista musiikkikulttuuria Suomessa, myös tehdä sitä suomalaisittain.
"Länsimainen ihminen ei saa heti otetta intialaiseen musiikkiin. Täällä musiikki perustuu sointukulkuihin, se on eeppistä musiikkia. Intialainen klassinen musiikki pureutuu yhteen tunnelmaan. Ragassa eli improvisaatiossa saatetaan meditatiivisesti kuvailla vaikkapa tiettyä väriä", Sammallahti selvittää.
Hänen periaatteenaan on musiikin lokalisointi. Sitä hän voi toteuttaa Shava-bändissään, jossa intilaista populaarimusiikkia lauletaan suomeksi. "Yleisön on helpompi lähestyä suomalaisen tekemää intialaista musiikkia."
Intialaista musiikkia esittäviä bändejä ei Suomessa ole nimeksikään. Sammallahti on kuitenkin mukana kolmessa sellaisessa: Shavan lisäksi hän toimii pohjoisintialaista taidemusiikkia esittävässä Shankarassa. Hän on mukana myös Sahaj Unlimitedissä, joka esittää intalaista kylämusiikkia. Laajassa kokoonpanossa on mukana muun muassa elokuvamuusikkona tunnettu Tuomas Kantelinen ja The Rasmus-basisti Eero Heinonen.
"Intialaiseen musiikkiin on Suomessakin kiinnostusta, löytyyhän Bollywood-leffoillekin yleisöä."
Meditatiivista
musiikkia
Sammallahden tie Intiaan oli Sahaja-jooga, jonka kiehtovuutta lisäsi siinä käytettävä meditatiivinen musiikki.
"Sahaja-joogasta löytyy samoja asioita kuin estetiikasta. On kyse kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, johon liittyvät meditoiminen ja musiikki. Taiteilijana kaipaan sitä tilaa, johon meditaatiolla pyritään."
Sammallahti on kierrellyt Intiassa, ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. 1999-2000 hän matkasi jälleen Intiaan opiskellakseen musiikkia. Nagpurissa, Intian maantieteellisessä keskipisteessä, hän opiskeli pohjoisintialaista laulua ja käsiharmonin ja hanurin soittoa. Häntä opetti sokea viulustimestari, harmoninsoittaja ja laulaja Pandit Prabhakar Dhakde.
Intialaisen musiikin hienous on Sammallahden mielestä välittömyys.
"Musiikin soittaminen on kommunikointia parhaimmillaan. Ragojen kautta ollaan suoraan yhteydessä muihin ihmisiin. Intialaiset uskovat, että raga saattaa saada aikaan sateen tai sytyttää tulen. Suhtaudun tähän varauksella, muttta onhan tietyllä länsimaisella musiikilla myös terapeuttinen vaikutus."
Yllättäen suomalaisesta ja intialaisesta musiikista löytyy myös yhtäläisyyksiä, kuten populaarimusiikin melankolia. Intialaisessa perinteisessä runoudessa on myös läsnä kaipuun teema.
"Intialaisten bhangroissa esiintyy samaa reteetä rinta rottingilla -meininkiä kuin suomalaisissa rekilauluissa."
Sammallahti onkin tehnyt suomalaisen rekilaulun intialaiseen tyyliin, mutta Shava-bändi esittää myös banjabilaista kansanmusiikkia suomen kielellä.
Teatterimusiikki
antaa vapauksia
Teatteria Sammallahti on harrastanut pienestä pitäen. Aluksi hän oli mukana nuorisoteatterissa ja esiintyi radiossa lapsinäyttelijänä. Ammattiteatterityöt aukenivat vuonna 2003 Lilla Teaternin näytelmästä Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi. Tällä hetkellä hän musisoi Helsingin kaupunginteatterin Sydänmaassa ja Teatteri Avoimien ovien Täydellisessä käsikirjassa.
"Teatterimusiikissa ovat melkein kaikki tiet vapaana. Siellä ei tyydytä tavanomaisiin ratkaisuihin, hulluutta jopa arvostetaan", naurahtaa Sammallahti.
Koltansaamelaisesta nimestään huolimatta Kiureli Sammallahti on pesunkestävä stadilainen.
"Isänisäni oli pohjoisesta kotoisin, mutta hänkin eli Helsingissä suurimman osan elämästään. Isälleni kuitenkin opetettiin saamen kieli ja hänestä tulikin saamen kielen professori."
Sammallahti on ylpeä saamelaisesta nimestään, mutta saamelaisuuttaan hän ei erityisesti vaali. "Kesäisin vierailen Utsjoen tienoilla isäni ja hänen saamelaisen vaimonsa luona. Kaverini arveli nykyisestä mustalaismusiikki-innostuksestani, että juuri saamelaisuus saa sellaista ymmärtämään."