Viidenkympin villityksen ainoa ilmentymä ei ole moottoripyörän hankinta. Samaan kastiin kuulunee myös se, että moni nuorena rokkibändissä soittanut palaa vuosien jälkeen harrastuksensa pariin. Ilmiöstä kertovat lukuisat Back to the 60`s ja vastaavat tapahtumat, joissa ikirokkarit esittelevät osaamistaan.
"Kun on joskus nuorena soittanut, jää ikuinen kipinä soittamiseen. Välillä, kun olin soittamatta ja näin jonkun toisen soittavan, mieli teki heti taas tarttua kitaraan", sanoo ylivieskalainen Juha Salo, 43, ja vieressä nyökkäilee Pauli Aakula, 49. Molemmat kitaristit soittavat nyt yhtyeessä nimeltä Mitä Se Haittaa (MSH), joka perustettiin marraskuussa 2001.
Kummallakin ehti vierähtää yli 20 vuotta siitä, kun nuoruuden bänditouhut loppuivat. Juha soitti aikoinaan alavieskalaisessa Rockset Companyssa ja Pauli legendaarisessa ylivieskalaisessa Lion Blendissä. MSH:n basisti Arto Sorvisto ja rumpali Pasi Aakula ovat niinikään vuosien jälkeen palanneet bänditouhuun. Solistina yhtyeessä on Paulin vaimo Edda, jolle kokemus on ensikertainen. Kosketinsoittaja Pekka Ojala on puuhaillut musiikin parissa koko ikänsä.
Sekä Juha ja Pauli kertovat soittamisen loppuneen aikanaan kuin seinään. Kumpikin sanoo lopettaneensa väsymisestä keikkailuun ja yleisestä kyllästymisestä. Siihen kun lisätään perheen perustaminen, soitto loppui täydellisesti, ja soittovehkeetkin tuli hävitettyä.
"Sen verran soittelin välillä, että omalle tytölle säestelin joskus hämä-hämä-häkkiä", Juha kertoo.
Nuoruuden bändeistä miehet muistavat hyvin sen, kuinka tiukkaa oli hankkia soittimet ja äänentoistolaitteet. Keikkapalkkiot riittivät hädin tuskin keikkabussin vuokraan ja grilliruokaan.
"Soitto loppui varmaan myös siksi, että eteen tuli kynnys siirtyä ammattimaisempaan toimintaan. Se olisi vaatinut harjoittelua, ja siihen ei sinni piisannut", Juha muistelee.
Paluuta nuoruuden
mukaviin hetkiin
Aivan kuten moottoripyörän hankkiva keski-ikäinen palaa nuoruuden vauhdin hurmaan, soittamisen uudelleen aloittava kokee nuoruudesta mieleen jääneet mukava tunteet toistamiseen. Näin ainakin Juha arvelee.
"Se on se fiilis, joka tulee, kun porukka soittaa yhteen. Se on juuri sitä, mitä tältä harrastukselta hakee", Juha Salo sanoo.
Myös Pauli Aakula sanoo yhdessä tekemisen, onnistumisen ja kehittymisen olevan bändiharrastuksen parasta antia.
"Kun on jotakin biisiä hinkattu oikein pitkään, ja se lopulta loksahtaa paikalleen, se tuntuu hyvältä. Joskus se on aivan pienestä oivalluksesta kiinni. Porukalla sitä hiotaan ja haetaan ja porukalla onnistutaan", Pauli toteaa.
"En väitä soittavani vieläkään hyvin, mutta väitän soittavani paremmin kuin koskaan ennen. Se johtuu varmaan motivaatiosta. Jotenkin näin aikuisena tulee harjoitelleeksi määrätietoisemmin", Pauli Aakula sanoo.
"Myös näkemys siihen, miltä soiton pitäisi kuulostaa, on iän myötä kehittynyt. Toisaalta ohjelmiston osaa valita niin, ettei yritäkään mahdottomia", Juha Salo lisää.
MSH:n ohjelmisto koostuu 1950-luvun lopun, 1960-luvun ja 1970-luvun alun rockista. Lainabiisejä on muun muassa sellaisilta legendoilta kuin CCR, Cream, Rolling Stones, Santana, Eagles, Procol Harum, Little Richard ja Chuck Berry.
"Biisit ovat kaikille jollakin tavalla tuttuja, vaikka ikähaarukkaa bändissä on jonkin verran. Ainoastaan Eddalle nämä kappaleet ovat aivan uusia, ja se antaa oman mukavan säväyksensä", Pauli mainitsee.
Juha ja Pauli valitsevat 90-prosenttisesti bändille biisit. Sanat ja soinnut etsitään joko internetistä tai haetaan yksinkertaisesti kuuntelemalla ja soittamalla.
"Tarkkaan kopiointiin emme ole lähteneet, vaan sovitamme aina kappaleita bändille sopiviksi", Juha Salo sanoo.
Miehet sanovat bändiharrastuksen myös avartaneen heidän musiikkimakuaan. Kuuden vuoden ikäero miesten välillä vaikuttaa niin paljon, että miehet ovat nuoruudessaan kuunnellet hieman eri musiikkia.
Heti ensi kerrasta
hyvät fiilikset
Uudelleen aloittamisen kynnys oli Paulin ja Juhan mielestä yllättävänkin matala. Vanhat taidot olivat yllättävästi tallella, ja bänditreenien muistot palasivat nopeasti mieleen.
"Heti ekasta soittokerrasta tuntui, että tämä tulee sydämestä. Soitin ensimmäisellä kerralla lainavehkeillä, mutta jo seuraaviin treeneihin oli omat kamat hankittuna", Juha Salo kertoo.
Ikämiesiässä soittoharrastus on sikälikin helpompi aloittaa, että laitehankintoihin on todennäköisesti paremmin varaa kuin teini-iässä.
"Harmi vaan, ettei hienojen vehkeiden päälle ymmärrä mitään. Tästä hommasta saisi varmasti vielä enemmän irti, kun osaisi hyödyntää laitteiden mahdollisuuksia", Juha Salo miettii.
Kitaristit sanovat melkein yhteen ääneen, että tätä harrastusta he eivät lopeta. Vaikka työ- ja perhekiireet vaikeuttavat yhteisen ajan löytymistä, pyrkimys on soittaa kerran viikossa.
MSH:n ensimmäisen keikan Ylivieskan Sun Pampas -tapahtumassa miehet muistavat elävästi. Perhosia oli vatsassa ja tärisevät polvet löivät tahtia Myllyrannan terassilla.
"Nyt tuntuu jo siltä, että olisi mukava tehdä pari keikkaa vuodessa. Kun bändi kehittyy, on hyvä päästä kokeilemaan, miten yleisö reagoi. Ja keikat antavat aina uutta puhtia treenaamisen", Pauli Aakula toteaa.
Pelkästään Ylivieskassa toimii puolenkymmentä rock-yhtyettä, joissa soittaa keski-ikäisiä, bändisoiton uudelleen aloittaneita soittajia. Samantyyppisiä kokoonpanoja on myös naapurikunnissa, muun muassa Nivalassa ja Kalajoella.