Ennen kuin Alexander Stubb valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi Lahden puoluekokouksessa kesäkuussa 2014, hän soitti kaikille, yli 850 puoluekokousedustajalle. Puhelinoperaatio saattoi ratkaista Stubbin yllätysvoiton.
Jos Stubb aikoo onnistua yrityksessään päästä europarlamentin suurimman ryhmän, konservatiivisen EPP:n kärkiehdokkaaksi ensi kevään eurovaaleihin saati ehkä sitten Euroopan komission puheenjohtajaksi, hän voi joutua soittamaan yli 700 valitsijalle. Sekään ei välttämättä riitä. Lisäksi EPP:n tulisi säilyttää paikkansa europarlamentin suurimpana ryhmän toukokuun eurovaaleissa.
Pari asiaa voi helpottaa Stubbin ennakkoon toivottomalta tuntuvaa urakkaa. Euroopan kansanpuolueen EPP:n kokous pidetään marraskuun alussa hänen kotikentällään Helsingissä, ja kärkiehdokas valitaan suljetulla lippuäänestyksellä.
Stubb lähtee kahden ehdokkaan kisaan kiistatta altavastaajan asemasta. Kilvan goljat on baijerilainen kristillisdemokraatti ja europarlamentaarikko Manfred Weber. Hänellä ei ole Stubbin vertaisia meriittejä, mutta hänellä on ehkä tärkein eli Saksan liittokanslerin Angela Merkelin tuki. Politico-lehti ja uutistoimisto Reuters kertoivat viikolla, että Weberiä tukee jo myös seitsemän muuta EPP:hen kuuluvaa EU-maiden johtajaa.
Stubb vetäytyi nuolemaan haavojaan Luxemburgin Euroopan investointipankin EIB:n varapääjohtajan tehtävään sen jälkeen kun tie nousi pystyyn sisäpolitiikassa. Hänen tähdenlentonsa kääntyi nopeasti laskuun ministeriputkivuosina, ja lopuksi Petteri Orpo päihitti hänet kokoomusjohtajakilvassa.
EIB:stä on tullut kokoomuspoliitikkojen varalaskupaikka. Sinne mennään kasvamaan korkoa kuin aikoinaan Suomen Pankin johtokuntaan. Varapääjohtaja Sauli Niinistöstä tuli presidentti ja varapääjohtaja Jan Vapaavuoresta Helsingin pormestari.
Jos Stubbista ei tule EPP:n kärkiehdokasta, hänestä voisi tulla seuraava Euroopan komission seuraava suomalaiskomissaari. Asia on kuitenkin Suomen seuraavan hallituksen käsissä.
Gallupkärjessä paistattelevan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on sanonut, että ensin katsotaan eduskunta- ja eurovaalit. Rinteen SDP:ssä monesti murjoma Jutta Urpilainen sanoi keväällä olevansa kiinnostunut eurooppalaisesta vaikuttamisesta.
Tosin Suomesta on valittu ennenkin komissaareja, jotka eivät ole edustaneet sen hetken pääministeripuoluetta. Tämä ja muihin nähden ylivertainen EU-kokemus vahvistavat Stubbin kortteja tulevassa komissaaripelissä.
Stubbin kävi viime komissaarikierroksella köpelösti. Paikka kiinnosti häntä, mutta sen vei pääministerin etuotto-oikeudella Brysseliin lähtenyt, joidenkin mielestä paennut, Jyrki Katainen.
Sekä Katainen että Orpo ovat osallistuneet Stubbin kampanjaan näkyvästi. On lupa päätellä, että he maksavat velkojaan hyvittelemällä jalkoihinsa jättämää Stubbia.
Stubbin sisäpoliittinen ura muistuttaa presidentti Martti Ahtisaaren vaiheita. Kumpikaan ei ole ollut profeetta omalla maallaan, eivätkä sisäpolitiikan kiemurat ole olleet heidän vahvuuksiaan. Kansainvälisillä kentillä he ovat kuitenkin kuin kala vedessä.
Stubbin tietä komission johtoon tukkii myös hänen peittelemätön EU-innostuksensa ja arvomaailmansa, jossa etusijalla ovat liberaali demokratia, sananvapaus, ihmisoikeudet eli perinteiset EU-arvot.
Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kansliapäällikkö perusteli Orbánin tukea Weberille sillä, että tämä kuuluu EPP:n kristillisdemokraattiseen siipeen kun taas Stubb kuuluu sen liberaaliin siipeen.
Kansalliskonservatiivinen aalto huuhtelee kyllä myös monia EU-maita, mutta on yllättävää, että kansalaisten silmissä EU-jäsenyyden arvo näyttää vain nousseen.
Tuoreen eurobarometrin mukaan 68 prosenttia kaikkien EU-maiden kansalaisista kokee maansa hyötyneen jäsenyydestä. Lukema on korkein vuoden 1983 jälkeen. Suomalaisten vastaava prosenttilukema oli 66, korkein yli vuosikymmeneen.
Olikin kiintoisaa lukea perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon haastattelu Hufvudstadsbladetista. Hän sanoi, ettei puolueen tavoite ole enää ajaa Suomen eroa EU:sta vaan pyrkiä muuttamaan sitä sisältä päin.