Ei auta. Näitä soittimia ei voi kaupata sotahistorialla.
Pohjan sotilassoittokunnan on turha odottaa käytettyjen soittimien huutokauppaansa Hiukkavaaraan ulkomaisia sotaromujen harrastajia maksamaan kymppitonnien rintamalisää.
Myyntilistan vanhimmat kohteet eli todella painavat käsilautaset ovat 1960-luvun lopusta, eli kyseessä on varsin rauhanomainen lyömäsoitin.
DDR-nostalgialla voi toki kaupata parit kromatut marssirummut, mutta niidenkin kyljestä puuttuu karlmarxilaista lisäarvoa tuottava stasileima.
"Jotain tekemistä tyttärenpojalle, ja voihan sitä itsekin välillä paukutella", toisen itäsaksalaisen Asba-rummun 40 eurolla huutanut Tauno Hiltunen perustelee.
Huutajilta löytyy ostomotiiveja yhtä paljon kuin kaupattavia soittimia.
"Miehelle olen katsomassa syntymäpäivälahjaa. Hänellä on jo pari vanhempaa trumpettia ja tulin katsomaan, jos täältä löytyisi hieman uudempaa. Paljon en näistä soittimista tiedä, mutta sen verran, että uudet maksavat helposti kymmenkertaisen hinnan", lähtöhinnaltaan 300 euron Bach Stradivarius -trumpettia sormeileva Anna Hakalahti sanoo.
Ja jottei syntymäpäiväyllätys menisi pilalle, niin jääköön kertomatta, miten Hakalahden huudolle käy.
Siinä missä Hiltunen ja Hakalahti tyytyvät huutamaan yhtä peliä, niin isä- ja poika Ulmanen ovat lähteneet syvältä Savosta liikkeelle tilavalla Mersulla ja paksulla setelinipulla.
Ulmaset saavatkin lähes kaiken, minkä haluavat. Mersuun ahdetaan muun muassa molemmat kaupan olleet tuubat, kaksi trumpettia ja käyrätorvi.
"Soittimet tulevat Haapaniemen nuorisopuhallinorkesterin käyttöön Kuopioon. Meillä on siellä noin 240 soittajaa ja soittimista on koko ajan kova pula. Ja kun ajattelee, että jostain uudesta tuubasta joutuu maksamaan noin 10 000 euroa, niin kyllä tänne asti kannattaa tulla", orkesterin johtajuuden isältään Pekalta perinyt Harri Ulmanen kertoo.
Muutaman tonnin arvoinen soitinlasti helpottaa hieman nuorisopuhaltajien harjoittelua, eikä Ulmasilla olisi mitään sitä vastaan, vaikka käytettyjä soittimia kaupattaisiin eri puolilla maata nykyistäkin useammin.
Samaa mieltä on myös Teekkaritorvien Toni Marjanen, joka on liikkeellä selvästikin laihemmalla lompakolla ja pienemmällä autolla kuin Ulmaset.
Marjasen mukaan lähtee vain trumpetti, vaikka hän kilvoitteleekin useammasta soittimesta - Ulmaset vievät vain lähes poikkeuksetta pitemmän korren.
"Tämä on erittäin hyväkuntoinen soitin meidän trumpetteihin verrattuna. Armeijan soittimilla ei nimittäin tehdä seitsemää keikka yhtenä vappuna", Marjanen vertaa.
Hyväkuntoisten soitinten huutokaupat ovat harvassa, Pohjan sotilassoittokunnallekin tilaisuus on ensimmäinen.
"Emme ole aikaisemmin saaneet myydä soittimia, sillä kaikki käytöstä poistetut soittimet ovat menneet Helsinkiin ja niiden myynnistä saadut varat pääesikunnan käyttöön. Nyt me pääsemme itse myymään ja huutokaupasta saadut tulot käytetään uusien soittimien hankintaan", meklarina toimiva Pohjan sotilassoittokunnan luutnantti Petri Aho sanoo.
Ahon mukaan tiistaisen huutokaupan kokemukset ovat sen verran positiiviset, että jatkossakin vastaavia tilaisuuksia on luvassa.
"Varastossa on vielä lisää soittimia. Kuinka paljon - se on sotasalaisuus", Aho nauraa.
Katso video ja kuvagalleria.