Luontomatkailuyrittäjä Tuomo Pirttimaa Karhu-Kuusamo Oy:stä pitää metsojen soidinta yhtenä vaikuttavimmista näytelmistä, joita luonto tarjoaa.
Päästäkseen seuraamaan ja valokuvaamaan tapahtumia pitää soidinpaikalla olla piilokoju, jonne asetutaan hyvissä ajoin.
"Illalla yhdeksän maissa vain makuupussiin nukkumaan ja odottelemaan aamuyöllä alkavia kukkojen tappeluja. Siinä on kyllä sitten saman tien hereillä, kun naksuttelu alkaa", Pirttimaa kertoo.
Kojun edustalla meno parhaimmillaan varsinaista elämän draamaa. Siivet paukkuvat, eikä armoa tunneta.
Kun taisteluista onnistuu saamaan myös kuvia, kojussa yöpynyt voi poistua paikalta taatusti tyytyväisin mielin.
Karhu-Kuusamolla piilokojuja on tänä keväänä kahdella soidinpaikalla.
Metsokuvauksen tarjoaminen asiakkaille on yrityksen sivubisnes, sillä toiminnan pääpaino on muiden lintujen ja varsinkin karhun kuvaus- ja katseluelämysten järjestämisessä. "Soitimella olevien kukkojen ja koppeloiden kuvaus on äärimmäisen haastava laji, sillä koskaan ei voi tietää onko edelliskeväänä käytössä ollut paikka enää lintujen suosiossa."
Toisella soidinpaikalla kävikin tänä keväänä niin, että se hiipui. Paikalla kulkee vain kaksi kukkoa, eikä yhtään koppeloa.
Viime keväänä kukkoja touhusi parhaimmillaan kuusi ja myös koppelot ilmestyivät samalle alueelle.
Pirttimaan mukaan metsojen soidin on tänä keväänä venynyt tavanomaista pidemmälle ajalle. Syynä on toukokuun pitkä kylmä sääjakso, mikä on saanut koppelot tulemaan soidinpaikoille vielä kuukauden loppupuolellakin.
Tiiviisti maastossa liikkuvan luontomatkailuyrittäjän mielestä metsoja on ollut Kuusamossa viime vuosina varsin paljon verrattuna noin kymmenen vuoden takaiseen aikaan.
"Viime kesä tosin ei ollut poikasten kannalta hyvä, ja ehkä tilapäisesti kanta on mennyt alaspäin", hän pohtii.