Oulu Ympäristöjärjestöt rökittävät rajusti valmisteilla olevan Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turvetuotantotavoitteita.
Äänekkäimpänä esiintyneen paikallisen luonnonsuojelupiirin mielestä vielä luonnosvaiheessa olevan kaavan turvevaraukset ovat valtakunnallisten suunnittelumääräysten vastaisia ja ilmiriidassa kestävän kehityksen kanssa.
Kaavaa valmistelevasta Pohjois-Pohjanmaan liitosta toppuutellaan arvostelijoita menemästä asioiden edelle. Luonnos on vasta luonnos - ei edes ehdotus saati lopullinen totuus.
Lisää ehdotuksia
Kaavaluonnoksessa turpeen käyttötavoitteeksi esitetään 7,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Esitys vastaa nykyistä tuotantomäärää. Se tuotetaan noin 18000 suohehtaarilta eri puolilla maakuntaa. Pohjois-Pohjanmaa on tasavallan ylivoimaisesti suurin tuotantokeskittymä.
Turvetuottajien mielestä nykyinen taso on ehdoton minimi, mutta lisäkään ei olisi pahitteeksi.
Turveteollisuusliitto vaatii jopa kaikkia nykyisten suojelualueiden ulkopuolisia soita tuotantoreserviksi, jonka käyttöön otto ratkaistaisiin suokohtaisesti normaalissa ympäristölupamenettelyssä.
Pohjois-Pohjanmaan liiton ympäristöpäällikkö Ismo Karhu sanoo ristiriitaisten näkemysten ja tavoitteiden aiheuttaneen sen, että ennen lopullista kaavaehdotusta selvitetään kaksi muutakin tavoitevaihtoehtoa. Toisessa niistä nykyinen tuotanto puolitetaan ja toisessa se tuplataan tietyllä aikataululla.
Ehdotuksen on määrä olla valmis ennen vuoden vaihdetta. Aikataulu on tiukka. Turvetuotannon lisäksi pöydällä on levällään iso tukku muitakin kinkkisiä ja kiistanalaisia ympäristöasioita: Viinivaaran pohjavedet ja niiden mahdollinen käyttö Oulun tarpeisiin, maa-ainesten otto, Perämeren rannikon tuulivoimalat, maankohoamisrannikon suojelutarpeet ja luonnon moninaiskäytön edistäminen.
Viime kädessä paketin sitoo maakuntavaltuusto, joka hyväksyy kaavan. Lopullisen sanan sanoo kuitenkin ympäristöministeriö, joka lain mukaan vahvistaa sen. Koko ruljanssin pitäisi olla hanskassa jo ensi vuonna.
"Lopullinen kaava ja siihen sisältyvät maankäyttötavoitteet ovat maakunnallisen tahdon ilmaus, jonka valmistelussa on alusta alkaen kuultu ja oltu vuorovaikutuksessa paikallisten ihmisten ja eri yhteisöjen kanssa", Karhu sanoo.
Jopa ympäristöjärjestöt ja -viranomaiset ovat antaneet myönteistä palautetta avoimesta ja keskustelevasta valmistelusta.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin aluevastaava Merja Ylönen sanoo turpeeseen perustuvan energian tuotannon olevan jo lähtökohtaisesti väärä ja vinksallaan. Hänen mielestään maakunnan huippukorkeiden hiilidioksidipäästöjen alentaminen edellyttää turpeen polton vähentämistä ja lopulta korvaamista uusiutuvilla polttoaineilla ja tuulivoimalla.
"Tätä tavoitetta kaavaluonnos ei tue vähimmässäkään määrin, päin vastoin", hän sanoo.
Laajamittainen soiden hyväksikäyttö turvetuotantoon sotii hänen mielestään myös valtakunnallisia vesiensuojelutavoitteita vastaan. Niiden mukaan turvesoiden vesistöpäästöjen tulisi vähentyä kolmanneksella vuoden 1993 tasosta vuoteen 2005 mennessä.
"Tähän ei päästä sillä, että tuotantoalat säilytetään entisen suuruisina vesistöjen valuma-alueilla", hän sanoo.
Ylösen ja hänen järjestönsä tavoitteet eivät ole suinkaan uusia. Sanoman sisältö on ollut sama viimeiset 15 vuotta.
Poistoja luvassa
Maakuntapoliittisessa keskustelussa piirin kannanotot ovat jääneet pelkiksi välihuudoiksi. Ilman sen suurempia ennustajan lahjoja niiden voi arvioida jäävän sellaisiksi myös lopullisessa kaavassa.
Turvetuotannossa on kiinni välittömästi ja välillisesti useita tuhansia työpaikkoja. Tuotannosta aiheutuvat vesistöpäästöt ovat ympäristö- ja lupaviranomaisten mukaan kiistatta vähentyneet ympäristölupaehtojen tiukentumisen ja valvonnan tehostumisen myötä.
Kaava ja siihen tehtävät merkinnät ja varaukset eivät myöskään ole mikään lupaus tai tae turpeen nostolle. Soiden kunnostaminen ja käyttöön otto edellyttävät normaalia ympäristölupamenettelyä ja yli 150 hehtaarin laajuisilta tuotantoalueilta lisäksi Yva-lain mukaista selvitystä ympäristövaikutuksista.
Kaavaluonnoksesta ollaan myös poistamassa joitakin siihen sisältyviä turvetuotannon aluevarauksia muun muassa sen takia, että alueilla esiintyy ja pesii uhanalaisia lintulajeja. Poistettavia alueita on lisäksi Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan Kiiminkijoen vesistöalueelta.
Ympäristöpäällikkö Ismo Karhu uskookin, että jyrkistä mielipide-eroista huolimatta lopullinen kaavaesitys ottaa huomioon sekä ympäristön että turvetuotannon tarpeet.
"Ympäristönäkökohdat ovat yksi tärkeimmistä lähtökohdista turvetuotantovaltaisia alueita kaavaan valittaessa", hän sanoo.