Perussuomalaisten puoluekokous päättyi sunnuntaina Tampereella auringonpaisteisissa tunnelmissa.
Puolueen valtahierarkiassa yksi on ylitse muiden, nuijan kopautuksella jatkokauden saanut Timo Soini. Se poistaa yhden mahdollisen jakolinjan.
Tampereen kokouskäytävillä ei kuulunut Soinista henkilönä poikkipuolista sanaa, vaikka puheenjohtajan ratkaisu jättäytyä hallituksesta ulos harmitti osaa puolueväestä.
Soinin vastavoimaksi joskus mainitun kansanedustaja Jussi Halla-ahon leirikin piti kokouspaikalla matalaa profiilia eikä haastanut Soinin linjaa.
Varapuheenjohtajiston kokoonpanon kautta puoluekokouksessa tuli täytetyksi moni kentällä elävistä tarpeista ja toiveista. Joukossa on syrjäseutujen edustaja, on maahanmuuttokriitikko ja on myös eduskuntaryhmän ulkopuolinen nimi.
Pohjoisen kannalta on kiinnostavaa seurata, miten ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittu sallalainen kansanedustaja Hanna Mäntylä, 36, täyttää häneen kohdistetut odotukset.
Perussuomalaiset on leimautunut äijäpuolueeksi, ja se kuva paitsi vetää äänestäjiä myös karkottaa heitä. Mäntylä voi nyt olla mahdollisuus muuttaa tuota kuvaa.
Jos puolueen johdon valinnat sujuivat ilman repiviä kiistoja, piiri- ja aluetasoilla on kuohuja ja kuplintaa. Näitä puitiin kokouspaikalla, osin pienessä piirissä, osin kaikkien kuullen.
Kiivain kiista koski Oulun piiristä puoluevaltuustoon tulleiden valintoja. Piirin puheenjohtaja Ahti Moilanen yritettiin ohittaa valinnoissa, eikä tämä niellyt sitä vaan toi asian koko salin tietoon.
Jo Suomen maaseudun puolue SMP kokosi aikoinaan seiniensä sisään erilaisia yksityisajattelijoita. Samanlainen imu on myös perussuomalaisilla. Tämä lisää konfliktien ja ikävien kohujen riskiä.
Asia on tiedostettu puolueessa. Niinpä puhujapöntöstä varoitettiin sunnuntaina suorasukaisesti julkisuudenkipeiden "propellipäiden" otosta ensi vuoden kunnallisvaalilistoille. Puolueessa on siis käytännössä paineita siihen suuntaan, että sen pitäisi muuttua kulttuuriltaan lähemmäksi sitä, mitä sen soimaamat "vanhat puolueet" ovat.
Puolueen suurin ongelma on kuitenkin siinä, että se on oppositiossa eikä hallituksessa politiikkaa muuttamassa. Nyt se voi vaikuttaa päätöksiin vain epäsuorasti, sillä hallituspuolueissa on pakko seurata tarkasti perussuomalaisten gallupkannatusta.
Oppositiossa perussuomalaiset on silti ennen kaikkea terapeuttinen paineidenpurkukanava sille kansanosalle, joka on kyllästynyt vanhoihin vallanpitäjiin ja haluaa politiikkaan tarkemmin määrittelemätöntä "muutosta".
Soinin tavoitteena onkin tulevaisuudessa niin suuri vaalivoitto, että puolue voi sanella Suomen EU-politiikan päälinjan.
Mikään ei takaa, että haave toteutuu koskaan. Suomalaisten enemmistö ei rakasta EU:ta, mutta näkee siinä silti edelleen enemmän hyvää kuin pahaa.