Perussuomalaisten puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin sunnuntaiaamun ilmoitus vetäytyä puolueensa johdosta kesäkuun puoluekokouksessa ei ollut yllätys. Merkkejä epäröinnistä ja väsymisestä on näkynyt jo hyvän aikaa.
Vaikka päätös ei olekaan yllätys, se saattaa puolueen joka tapauksessa ainakin hetkelliseen epävarmuuden tilaan. Rapsakka puheenjohtajataistelu tekisi perussuomalaisista kyllä kevään kiinnostavimman puolueen, mutta jatko on kiinni siitä, kehen valinta osuu.
Soini on johtanut puoluettaan kymmenen kaksivuotiskautta. Hän on ollut perussuomalaisten kasvot ja ääni ja nosti puolueensa marginaalista lopulta hallituspuolueeksi. Vetäytymisajankohta on monesta syystä luonteva.
Maisterisjätkä Soini, 54, voi väistyä, koska hänen seuraajakseen on useitakin varteenotettavia ehdokkaita. Aikaisemmin heitä ei populistipuolueiden perinteen mukaisesti yksinkertaisesti ollut.
Seuraajaehdokkaiksi on mainittu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho, puolustusministeri Jussi Niinistö ja europarlamentaarikko Jussi Halla-aho. Kolmikosta Halla-aho vilkutti ehdolle lähtöä jo etukäteen. Varmaa se ei ole.
Terhon on määrä kertoa päätöksestään tänään puoluetoimistossa. Myös Niinistö kertoo aikeistaan tänään. Kaikki nämä merkit viittaavat vahvasti Soinin, Terhon ja Niinistön ilmoitusten yhteensovittamiseen ja yritykseen vetää matto nopeasti Halla-ahon alta.
Soini ei kertonut blogissa suosikkiaan, mutta hänen toiveensa puoluekokouksen päätymisestä ”oikeaan valintaan” oli selvä vihje ja opastus.
Terhon, tai Niinistön, valinta merkitsisi sitä, että puolueen johdossa vaihtuisi ainakin lyhyellä tähtäyksellä vain tyyli. Halla-ahon valinta merkitsisi suurta muutosta myös politiikan sisältöön.
Halla-ahon tavaramerkki on nuivaakin nuivempi pakolaispolitiikka. Hänellä on kannatusta, mutta tuskin voittoon asti. Kannattajat maalailevat Halla-ahosta Suomen Trumpia, mutta siihen on pitkä matka.
Ulkopuolelta katsottuna Halla-ahon valinta turmelisi Soinin jättämän sittenkin maltillisen populistisen perinnön, vaarantaisi puolueen hallitustien ja uhkaisi viedä puolueen takaisin marginaaliin.
Perussuomalaisten valinta vaikuttaa merkittävästi myös perusporvarihallituksen loppukauteen. Hallituksen tie on ollut taaperrusta muutenkin eikä Halla-ahon valinta ainakaan helpottaisi sitä, päinvastoin.
Soini toivoi blogissaan, että hän jatkaisi mielellään ulkoministerinä vaalikauden loppuun. Soini olisi saanut halutessaan valtiovarainministerin salkun, mutta päätyi valitsemaan toisin. Hän on kuluttavasta matkatyöstä huolimatta ilmiselvästi nauttinut ulkoministeriydestä.
Jatkotoive ilman että on puolueen puheenjohtaja on epärealistinen. Useita kertoja on nähty, että hallituspuolueen puheenjohtajan tyytyminen muuhun kuin puolueensa painavimpaan salkkuun saati pysyminen hallituksen ulkopuolella ei toimi. Perussuomalaiset voi tuskin olla tästä poikkeus.