Perussuomalaisten kannatus on vaalien jälkeen puolittunut. Puolueväki on silti hämmästyttävän rauhallista.
Puheenjohtaja Timo Soinin paineet profiilin nostoon lisääntyvät. Istuminen kahdella jakkaralla on kuitenkin riskialtista.
Sekä Yleisradion että Helsingin Sanomien teettämät tuoreet kannatusmittaukset ovat perussuomaisille karua luettavaa. HS:n mittaus juhannuksen alla näytti puolueelle 9,1 prosentin kannatusta. Yleisradion tällä viikolla julkistaman tutkimuksen lukema oli vielä ankeampi: 8,6 prosenttia.
Viime vuoden huhtikuun eduskuntavaaleissa puolue keräsi vielä 17,7 prosenttia äänistä. Näin rajua kannatuksen pudotusta ei ole nähty Suomessa aikoihin.
Kalenterin perusteella perussuomalaisilla ei ole vielä hätää. Seuraaviin vaaleihin on yli 1 000 päivää, kuten puheenjohtaja Timo Soini blogikirjoituksessaan muistutti.
Politiikassa ja yhteiskunnassa ehtii siinä ajassa tapahtua monenlaisia asioita. Jos talous kääntyy selvään nousuun ja työllisyys kohentuu, se todennäköisesti sataa hallituspuolueiden laariin.
Vastaan voi kuitenkin tulla myös toisenlaisia käänteitä. Ne voivat liittyä turvapaikanhakijoihin tai EU:n päätöksiin vaikkapa tilanteessa, jossa maanosaan kehittyy mojovan kokoinen pankkikriisi.
Huomionarvoista tuoreimmissa mittauksissa on se, että sekä keskusta että kokoomus ovat käytännössä samoissa lukemissa kuin viime vuoden eduskuntavaaleissa. Ylen Taloustutkimuksella teettämä mittaus lupaa keskustalle 21,1:n ja kokoomukselle 18,6 prosentin kannatusta.
Peruskysymys on, miksi kahden puolueen kannatus on kestänyt hallitustaipaleen, kolmannen ei.
Perussuomalaisten kannatuksessa on tapahtunut se, mikä populistisiin lupauksiin turvautuville puolueille yleensäkin tapahtuu valtaan pääsyn jälkeen: vastuu myös ikävien asioiden hoidosta karkottaa löyhimmin puolueeseen sitoutuneet äänestäjät.
Samalla tavalla notkahti SMP:n kannatus vuoden 1987 vaaleissa, kun puolue ei lupaustensa vastaisesti hoitanutkaan maasta työttömyyttä kuudessa kuukaudessa.
Soini ja puolueen kaksi muuta ministeriä Jussi Niinistö ja Hanna Mäntylä ovat hoitaneet tehtävänsä ministerinä asiallisesti. Soinin niskassa ovat kuitenkin myös puheenjohtajan paineet.
Soinin hermostuneisuudesta kertoi Britannian brexit-äänestyksen jälkeinen erikoinen tiedotustilaisuus, jossa ei yhtäkkiä esiintynytkään harkitsevapuheinen ministeri vaan populistiseen sanankäyttöön ja EU-vastaisiin sloganeihin turvautuva puoluejohtaja.
Moni muukin ministeri on Suomessa ollut puolueensa puheenjohtaja. Istuminen ryhdikkäästi kahdella tuolilla on kuitenkin vaikeaa, jos eri rooleissa joutuu ajamaan eri tavoitteita.
Jos tällaiset julkitulot jatkuvat, jännitteet hallituksessa kasvavat. Merkki tästä oli kokoomuksen Petteri Orpon ärähdys, jossa hän vaati Soinia edustamaan hallituksen linjaa niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Perussuomalaisten lähtö hallituksesta on kuitenkin korkean kynnyksen takana. Näin jo siksi, että Soinille puolueen vieminen hallitukseen ja ulkoministeriys on hänen uransa huipentuma. Jos kannatus ei ala nousta seuraavien vaalien lähestyessä, lähtöherkkyys kasvaa varmasti.