Sopraano Soile Isokoski yskähtelee vienosti. Helsingin katupöly ja keväässä leijuva siitepöly koettelevat häntäkin.
- Kaikillehan tämä on sama juttu, mutta kun ääni on instrumentti, niin kyllähän se huolestuttaa. Mutta mehän olemme teattereissa aina tekemisissä suurten pölymäärien kanssa vaikka niissä kuinka siivotaan ja koetetaan kostuttaa.
Isokoski on juuri palannut New Yorkista. Siellä hän esiintyi New Yorkin filharmonikkojen solistina ja lauloi Metropolitan-oopperassa. Oopperatalon tai Avery Fisher -konserttihallin pölyt eivät Isokoskea vaivanneet. Hän sai kaupungissa jälleen kerran suurenmoiset arvostelut muun muassa New York Timesin kriitikoilta.
Metropolitanissa Isokoski lauloi Figaron häiden kreivittären roolin.
- Tänä Mozartin juhlavuotena olen itseni Mozartiin sitonut. Hän on minulle todella merkityksellinen säveltäjä. Esimerkiksi Figaron kreivitär on aivan ensimmäisiä roolejani - toinen rooli jonka koskaan tein Suomen kansallisoopperassa muuten - ja laulan sitä edelleen. Eikä ole sellaista tunnetta, että siitä pitäisi luopua.
Uusia rooleja on Isokosken ohjelmistoon tulossa lähiaikoina monia, muun muassa Richard Straussin oopperoissa Ariadne auf Naxos, Arabella ja Capriccio. Dresdenissä Isokoski laulaa ensi kertaa Benjamin Brittenin oopperassa Peter Grimes.
- Uran alussa oli pakko opiskella kuusikin roolia vuodessa mikä on ihan hirveätä. Sitten tuli vähän seesteisempi kausi. Ja nyt on taas paljon uutta. Marraskuussa laulan Kansallisoopperassa Jevgeni Oneginissa Tatjanan roolin. Sitä on minulle paljon tarjottu, ihan uran alussa jo, mutta en uskaltanut ottaa sitä vastaan, kun oli niin vähän näyttämökokemusta.
Roolien kanssa on Isokosken mielestä oltava tarkkana, jos laulajan työtä haluaa tehdä pitkään ja omista lähtökohdistaan.
Levyllinen lauluja
Neljässä New Yorkin konsertissa Isokoski lauloi - totta kai - Mozartia. Sekä Sibeliusta, jota hänellä on jatkuvasti paljon ohjelmistossaan.
- Näitä helpompia lauluja kuten Lastu lainehilla tai Souda souda sinisorsa olen lallatellut jo ihan lapsena.
New Yorkin filharmonikkoja johti suuri Sibeliuksen ystävä, brittiläinen kapellimestari sir Colin Davis. Hänen ehdotuksestaan ohjelmistoon otettiin orkesterirunoelma Luonnotar, jonka teksti on Kalevalan ensimmäisestä runosta, taivaan ja maan luomisesta.
- Luonnotar ei ole kaikille suomalaisillekaan tuttu suinkaan. Kyllä amerikkalaisyleisö oli aikamoisen hämmästynyt jo kun se luki tekstiä. Ihan noin kohteliaasti ne kyllä kuuntelivat. Muusikot ja orkesterin johto olivat onnellisia siitä, että oli vähän niin kuin särmää konserttiohjelmistossa.
Isokoski on vastikään levyttänyt Luonnottaren ja muita Sibeliuksen orkesterisäestyksisiä lauluja. Osa niistä oli laulajattarellekin uusia.
- Halusimme tehdä ryhdikkään valinnan eikä niin että vain äänestetään mitkä ovat kymmenen kärjessä. Ensin poimittiin mukaan säveltäjän itsensä orkestroimat laulut. Ja sitten vanhemmasta päästä muun muassa Sibeliuksen vävyn Jussi Jalaksen tekemät.
Kaikkiaan Ondinen julkaisemalla Luonnotar-levyllä on 19 laulua. Orkesterina on Helsingin kaupunginorkesteri ja kapellimestarina Leif Segerstam.
Kesäloma Kittilässä
Sibeliuksen laulut ovat Isokosken mielestä hankalia laulaa.
- Miten minä sen selittäisin. Ne ovat Erik Tawaststjernan sanojen mukaisesti järkäleitä. Hirveän haasteellisia. Graniittilohkareita.
- Kyllä New Yorkissakin Luonnotarta esittäessäni taas ajattelin kuinka siinä on suomalainen maisema, luonto kaikessa karuudessaan ja ihanuudessaan.
Konkreettisesti suomalaiseen maisemaan Isokoski ehtii tänä kesänä vasta joskus elo-syyskuussa. Silloin hän viettää kesälomaa Kittilässä äitinsä kotikylässä.
Sitä ennen on ohjelmassa muun muassa Mahlerin 8. sinfonia Berliinissä filharmonikkojen solistina. Siellä Isokoski työskentelee ensi kertaa ranskalaisen kapellimestarin Pierre Boulezin kanssa. Ja sitten taas ripaus Mozartia. Hetimiten Berliinin jälkeen Lontoossa odottaa uusi produktio Figaron häistä. Ja kreivitär Almavivan rooli.