Kaikkiaan soita on suojeltu noin miljoona hehtaaria, mikä on noin 12 % suoalasta. Pohjois-Suomessa soidensuojelu-tilanne on parempi kuin etelässä.
Selvimmät soidensuojelun ongelmat keskittyvät Etelä-Suomeen, jossa on jäljellä enää hyvin vähän ehyitä, ojittamattomia ja riittävän lähekkäin sijaitsevia suokokonaisuuksia.
Monien suotyyppien, erityisesti korpien, suojelutilanne on heikko. Suojelualueidenkin soilla on ojituksia, eivätkä suojelualueiden rajaukset aina sisällä vesitaloudellisesti yhtenäisiä kokonaisuuksia.
Nykyinen suojeltujen soiden verkosto on kuitenkin puutteineenkin suuressa osassa maatamme korvaamaton, sillä vastaavia suokokonaisuuksia ei ole juuri säilynyt luonnontilaisena muualla.
Tämä käy ilmi Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) valmistuneesta soidensuojelualueverkon arvioinnista.
’Soidensuojelualueverkon arviointi’ -tutkimusta tehtiin yhteistyössä Metsähallituksen luonnonsuojelun ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa ja se on osa SYKEn hanketta, jossa arvioidaan luonnonsuojelualueverkon edustavuutta.
Laaja tutkimus koostuu seitsemästä osahankkeesta, joissa tarkasteltiin nykyisen suojelualueverkon merkitystä suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.